Tekstit

Näytetään tunnisteella Indonesia merkityt tekstit.

Perinteinen joulupostaus

Kuva
Elokuun 13. lähdin Suomesta takaisin Indonesiaan upean kesän jälkeen. Lähtiessäni lupailin, että jouluksi kotiin. Ei onnistunut. Pitkä lentomatka pitkine vaihtoineen, kolmekymmentä tuntia ovelta ovelle, aikaeron taltuttaminen ensin Suomen kaamoksessa ja  sitten taas saman tien täällä, kohtaamiset ja samaan tilaan joutumiset lentokentillä ja koneessa, joissa on todellinen riski saada itselleen koronavirustartunta. Perillä olisimme  kuitenkin joutuneet välttelemään läheisten tapaamisia, emme halua tartuttaa tai tulla tartutetuiksi. Tuli siis kolmas joulu Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäisen joulun näillä seuduilla vietimme Malesiassa Penangissa, jossa löytyi helposti länsimaista ruokaa, joulua juhlittiin lähiseuduilla useassakin paikassa kristillisin menoin ja englannilla pärjäsi huomattavasti paremmin kuin Tangerangissa. Joulupäivällisellä hotellissa lapsikuoro lauloi tuttuja joululauluja ja olipa samassa hotellissa myös toinen suomalainen seurue. Ruoka ei nyt v arsinaisesti tuonut j...

Kenen joukoissa seisot?

Kuva
Sana ulkosuomalaisuus on vaikeasti hallittava, siitä tulee mieleen 19-vuotiaana Amerikkaan piikomaan lähtenyt komean ja tumman ulkomaalaisen miehen kanssa avioitunut hiuksiaan blondaava minun ikäiseni +/-60 v. täti, joka käy ulkosuomalaisten juhlissa ja kaipaa kotimaahan. Hän ei voi kuunnella Sylvian joululaulua itkemättä, ääni murtuu myös "Kotimaani ompi Suomi" -laulun ensi tahdeilla. Hän on säilyttänyt Rantasalmen murteen levveeenä, sellaisena kuin sitä puhuttiin hänen lapsuudessaan  ja hänen kauniit lapsensakin ovat mummolassa oppineet kauniin Savon kielen ja puhuvat sitä kesälomamatkalla sukulaisten kanssa. Ulkosuomalaisuus on tietysti jotain muuta, mutta minun mielikuvani aiheesta kumpuaa parikymppisen ulkomaille vastamuuttaneen ja nyt kuusikymppisen omakohtaisesta kokemuksesta. Olen asunut ulkomailla 15 vuotta, mutta ei minusta ole tullut ulkosuomalaista. Päinvastoin, etenkin täällä batiikin ja mie bakson keskellä olen sisäistänyt suomalaisuuttani entistä enemmän. Tänne...

Virustorjunnan kansallisia erikoisuuksia

Kuva
Kansalliset erityispiirteet nousevat esiin suhtautumisessa koronaviruksen torjuntaan. Suomalaisten tyhjässä risteyksessä vihreitä valoja odottavien pitää saada ohje, sitten tehdään niin kuin sanotaan. Sen sijaan, että muutettaisiin omaa käytöstä, vaaditaan selkokielistä yksiselitteistä ohjetta, jotta voisi laittaa sen maskin naamalle oikeaoppisesti. Ruotsalaiset taas voivat ryhtyä toimeen rajoitusten täytäntöönpanossa vasta kun viimeinenkin teini, taapero, faffa ja valtionepidemiologi ovat pitkien keskustelujen kautta saavuttaneet konsensuksen asiassa ja jokainen on valmis muutokseen omaehtoisesti. Neuvottelut vievät aikaa, yhtä tärkeitä kuin sanallinen viestintä ovat kehonkieli ja fikatauot. USAssa taas virus on vaarallinen, jos demokraatit ovat vallassa, rebublikaanisen puolueen laskelmissa kiinnitetään huomiota luusereiden lisääntyvään määrään epidemian aikana. Täällä Indonesiassa taas on vallalla Pancasila, ikiaikaisesti kehittynyt johtamisfilosofia, johon sisältyy jaavalaista pe...

Elämää ruokapöydän ympärillä

Kuva
Ruokailu on suuri osa elämää, sitä pitää tehdä monta kertaa päivässä pysyäkseen kunnossa. Indonesiassa asuessa siitä on tullut vieläkin tärkeämpi, elämä suorastaan pyörii ruokailujen ympärillä. Ei ole eineksiä, ei hunaja- tai muutenkaan marinoituja kanapaloja, joita lykkäisi vain uuniin sen enempää miettimättä. Ei ole muikkuja, joita kiskotaan verkoilla kotiselältä tai ongitaan kaupan kylmäaltaasta. Perunat eivät ole koskaan niitä ohutkuorisia ja uusia, vaikka niitä vauvaperunoiksi kutsutaankin. Makkaratkin ovat paksukuorisia, vaikka maultaan jokseenkin hyviä. Mutta kun ei ole suomalaista sinappia eikä kunnollista hapankaalia. Täältä saa kyllä periaatteessa kaikkea lukuunottamatta lakritsaa, salmiakkia ja muita herkkukarkkeja, omanoloisia maustesekoituksia, lanttua, puolukoita ja mämmimaltaita. Parsaa en ole myöskään onnistunut täällä näkemään, purjoa saa vain yhdestä kaupasta minun asiointialueella. Poronlihaa ja kunnon suomalaisia juustoja ei tietenkään täältä löydy, eikä rahkaa. Sen...

Korona-ajan kulkua

Kuva
Korona-aika jatkuu ja jatkuu, ensimmäinen osanotto ilmaistu ystävänsä viruksen vuoksi menettäneelle. Katson vainajasta vuosi sitten otettua kuvaa, ei, en häntä tunne. Minun ikäiseni, tai jonkin verran nuorempi nainen, virkeämmän ja huolitellumman näköinen,  keittiön ovesta ulos tulossa, pyhäleninki päällään kantamassa pöytään messinkivadille aseteltuja granaatinomenan puolikkaita. Aurinko paistaa kirkkaasti, valaisee hänen kasvonsa ja selän takana valkoisena hohtavan vastarakennetun talon seinän. Hän hymyilee kuvan ottajalle, ystävälleni.  Mikään anna aihetta toivoa, että tämä olisi pian ohitse. Suomessa vietetty kesä antoi lomaa eristäytymisestä, vaikka varoen piti elää. Autoretki Ristiinasta Puumalaan tuntui matkalta toiseen maailmaan, iloiselle lomapaikkakunnalle ja aikaan ennen ulkomaille suuntautuvaa massaturismia. Hatsapurin jonottaminen turvavälejä pitäenkin tarkoitti kohtalon uskaliasta uhmaamista, vaikka varmaan virusta suurempi riski terveydelle oli suolan, rasvan, j...

Vähemmistöjä koronan kourissa

Kuva
Vähemmistöjen alttius saada koronavirustartunta on aihe, joka näyttää pulpahtavan pintaan vähän joka puolella. Ensin olivat Kiinaan päin kallellaan olevat epäilyksen aiheina, sitten Italian reissaajat, tarkemmin laskettelijat ja heistä vielä after ski -puoleen erikoistuneet. Sitten heräsi huoli naisten päivän konserttiin osallistuneista, seuraavaksi sipoolaisista, häihin kutsutuista ja mahdollisesti kuokkineista. Onneton kohtalo oli myös sillä vähemmistöllä, joka ei huomannut, että hiihtokisat Vuokatilla oli peruutettu jostain merkillisestä syystä. Iltabileitä ei oltu huomattu peruuttaa, joten sinne sitten ja seuraavalla viikolla sairaalaan. Singaporessa on hienosta alkuasetelmasta huolimatta sorruttu unohtamaan ahtaissa parakeissa asuvat vierastyöläiset oman onnensa nojaan. Jo muutama viikko sitten maalailin dystopiaa, miten epidemia riehuisi omasta ikkunastani näkyvässä raksamiesten parakissa. Singaporessa ei siis olisi pitänyt olla mitään syytä  olla arvaamatta, mihin laimi...

Haaveilua ajankuluksi

Kuva
Pääsiäismaanantain aluksi sain lukea Hesarista hyvän jutun Etelä-Koreast a. Jutussa parasta oli asiantuntija, serkkusarjan junioriosasto on vauhdikasta väkeä ja kuuluisuus uudessa kotimaassaan. Samalla mielessäni alkoi uudelleen elää kertaalleen hautaamani suunnitelma matkasta  Etelä-Koreaan virkistysmatkalle ja sukuloimaan. Elokuussa olin jo aikeissa lähteä. mutta kun siellä olisi ollut yhtä kuuma kuin täällä matkan kohteeksi valikoitui silloin viileämpi Perth Australian länsirannikolla. Aloin jo tutkia, pääsisikö täältä viettämään karanteenia Etelä-Koreaan, olisihan se vaihtelua ja saisin samalla täydennettyä lääkevarastoja, kun täällä saatavuus on vähän niin ja noin. Ajatukseni ei saanut kannatusta. Onneksi haaveilua voi harrastaa karanteenissakin. Balilla on jo tutun oloinen suomalaisyhteisö, liityin  heidän someporukkaansa osallistuakseni Indonesian kielen etäopetustunnille naamakirjassa. Oma kokemukseni Balista rajoittuu vastentahtoisesti pidennettyyn kahden viik...

Eristäytyneen yhteydenpitoa

Kuva
Silloin muinoin, kun vielä kasvoin neito kaunoinen isäni majassa, kerrottiin, että siellä jossain Yöveden niemen kaukaisimmassa kärjessä asui ihan oikea erakko. Koska häntä ei ollut kukaan tuttavapiirissäni nähnyt, niin hänestä tiedettiin vain nimi, Platan.  Miksi hän oli erakoitunut, sitä ei kukaan ainakaan minulle kertonut. Oli myös jotenkin epähienoa yrittää udella jotain erakosta. Kun ihminen on erakko, se on sillä selvä. Hänellä on syynsä  elämänvalintaansa ja sitä kunnioitettakoon. Nykyaikana erakoituminen on helppoa. Laittaa vain Internetin kiinni, niin eipä tule kukaan elämänrauhaa häiritsemään. Ehkä perikunta jossain vaiheessa alkaa ihmettelemään, joko olisi jaon aika. Ehkä voi myös tulla jehovia ja muita ovelta ovelle kaupustelijoita. Kun minulla oli kerran toimisto asuinkerrostalossa, tulin avanneeksi oven karskin oloiselle miehelle. Hän alkoi samantien tarkastelemaan oveni turvallisuutta, silmäili ensin lukkoa, onpa helposti murrettava. Sitten hän katsoi sarana...

Koskeeko tämä myös minua?

Kuva
Myytävänä kananlihapullia ja nuudeleita Omien poikalasteni ollessa kouluikäisiä meillä oli usein eteisessä ylihypittävinä seitsemän paria sen ajan hittikenkiä, ylipehmeitä löpsylenkkareita. Se tarkoitti myös, että piti laatia yksityiskohtaiset vessan käyttösäännöt ja ripustaa ne pytyn taakse seinälle. Viimeiselle riville kirjoitin "Kyllä, tämä koskee myös sinua." En suinkaan itse ollut keksinyt moista ohjeen terästystä, vaan kopioin idean ETYJ:n Pristinan konttorin vessan seinältä heti sodan loputtua syksyllä 1999.  Siellä kävijät olivat taatusti täysi-ikäisiä, mutta silti oli pitänyt mennä tiukkaan ohjeistukseen, jotta vaikeissa oloissa töitä tekevät eivät joutuisi oman työnsä ohella harjaamaan pyttyjä kollegoidensa jäljiltä. Oman käyttäytymisen ja sen seurausten arvioiminen kun ei suju kaikilta, vaikka muuten voisikin olla jonkin alan huippuekspertti. Eilen kotiimme tuli uudet ohjeet. Alakerrassa mitataan kaikilta kuume ja jos se on koholla, ohjataan lääkärintarkas...

Tänne jääneen kuva tilanteesta

Kuva
Me olemme nyt täällä Indonesiassa edelleen, niin kuin pitikin. Olin koko alkuvuoden pohtinut, joko on aika tilata liput Suomeen. Pari kertaa kävin googlailemassa lippujen hintoja jo helmikuussa, kun paha vatsainfektio muistutti täällä asumisen riskeistä. Suomeen paluu välähti mielessä seuraavan kerran, kun koronaepidemian ja matkustusrajoitusten edetessä joitain lasten kanssa täällä asuvia lähti Suomeen pari viikkoa sitten. Olemme täällä siinä mielessä omillamme, ettei meitä kotiuteta ellemme itse lähde. Vaikka olemmekin jo pari kertaa harkinneet uudelleen täällä oloamme, niin päätimme taas pysyä yhdessä kun kerran yhdessä tänne lähdimme. Puoliso työskentelee suuressa indonesialaisessa monialayrityksessä, joka pyörittää paperiteollisuutta, sairaaloita ja vaikka mitä. Hänellä on nyt tekemistä omalta osaltaan olla ohjeistamassa ja toimeenpanemassa tilanteen edetessä muuttuvia määräyksiä. Hänen työnsä avaa myös oivan kurkistusaukon Indonesiaan, kuinka organisaatiot toimivat ja miten s...

Koronan mahti

Kuva
Indonesian koronavirustilanne on saavuttanut vihdoin Helsingin Sanomat , kovin ohkaisin tiedoin vain ollaan liikkeellä. Tilanne on päällä ja kaikkein kurjinta on tietoisuus, että täällä koronaviruksen aiheuttamaan sairauteen kuolee huomattavasti varmemmin kuin monissa muissa maissa. Se olisi mielestäni ollut se uutinen, joka Suomeen olisi pitänyt kertoa. Kriisitietoisuutta on ollut, mutta muutamaa ostospaniikkia lukuunottamatta isompia ylilyöntejä ei ole tapahtunut. Täällä ei myöskään olla oltu koko odotusaikaa toimettomia. Kouluihin tammikuussa joululomalta palaavia ohjattiin jo karanteeniin, ja jotkut tehtaat eivät ole huolineet vierailijoita ainakaan yli kuukauteen. Joudun käymään terveydenhoidon yksikössä helmikuun alkupuolella. Maan tapaan henkilökunnalla ja monilla asiakkailla oli hengityssuojat naamallaan.  Itsekin siirryin täydeltä tuolirivistöltä sille puolelle, jossa ei ollut kuin muutama muu lisäkseni. Jo silloin aistin, kuinka monet katselivat toisiaan odotusaulan t...

Koronavirus voi hyvin lämmössäkin

Kuva
Koronavirusepidemia ei siis rukouksista huolimatta ohittanut Indonesiaa.  Vaikka viralliset luvut eivät ole hälyttäviä, sairauteen on jo kuollut monia, heistä pikkulapsia ainakin kaksi. Maan sisällä tartuntoja on nyt havaittu päivittäin lisääntyvään tahtiin,  lisäksi muutamia Indonesiasta poistuneita tulleita on Singaporessa ja Australiassa todettu viruksen kantajiksi. Kuumeita on mitattu monissa kouluissa ja työpaikoilla jo pari kuukautta, hallitus on varustanut sairaaloita ottamaan vastaan koronapotilaita, ja matkustusrajoituksia on päivitetty vastaamaan tautitilantetta. Itse käyttäydyn kuin tauti olisi jo täällä ja pyörisi ympäristössä, ja niinhän se varmaan tekeekin. Käsidesin ja hengityssuojainten käyttö on täällä tarpeen ilman koronaakin, siksi ei tunnu mitenkään oudolta suojautua. Singapore on ilmoittanut, että se testaa kaikki Indonesiasta tulevat ilmaiseksi, mutta hoitonsa saa jokainen maksaa itse, jos on viruksen kantaja. Eli sinne hengityssuoja naamalla ja luott...

Väli-inventaario, mitä mukaan Indonesiasta

Kuva
Viime marraskuussa pääsimme vieraiksi uskomattoman ihaniin intialaisiin häihin. Ne pidettiin palatsissa, jota ympäröi köyhä pieni maaseutukaupunki Chomu Jaipurin lähellä. Jouduin hankkimaan uudet silmälasit tilapäisesti kadonneiden tilalle pienestä optikkoliikkeestä hiekkaisen kadun varrelta lehmien lepopaikan vierestä.  Muutama päivä sitten otin esille nuo erityistarkat silmälasini, huomioni kiinnittyi kotelon tekstiin. Osoitteena luki: Chomu, bensapumpun lähellä. Samalla kun mietin oliko siellä bensapumppukin, koko ihana Intian retki marraskuussa kaikkine vaiheineen vierähti mieleen. Tuon silmälasikotelon voi laittaa kanssani arkkuun, elämässäni en siitä luovu. Kun lähtö täältä lähestyy, ja tarkoitan nyt vain Indonesiasta takaisin Pohjolaan palaamista, muistoja herättävä silmälasikotelo innoitti minua miettimään, mitä pakkaan muuttokuormaan, kun täältä lähdemme. Jääkaappimagneettikokoelmamme on täydentynyt täällä hillitysti. Tapanamme on tuoda niitä kaikista mahdollisista pai...

Rukouksen voimalla

Kuva
Indonesia on loistanut covid19-viruksen leviämiskartoilla valkoisena läikkänä.  Ei varmistettuja tapauksia, vaikka useampikin täällä reissannut turisti ja työmatkalainen on kotiin palattuaan huomattu viruksen kantajaksi. Viime viikolla 37-vuotias mies kuoli keuhkokuumeeseen, ei ollut koronavirus, vaan sikainfluenssa. Tänään tilanne näyttää muuttuneen, täältä kotimaahansa palanneen viruksen kantajan lähipiiriin on sittenkin tauti tarttunut. Olisihan se niin mukava, jos juuri Indonesia säästyisi virukselta.  Ei sitä kyllä ole testattukaan. Jos on testattu, näytteitä on kuljetettu pitkiä matkoja Jakartaan, siihen ainoaan covid19-viruksen testaukseen valtuutettuun laboratorioon. Kolmenkymmenen asteen lämpötila ei ole muuallakaan maailmassa se ilmanala, joka suosii virustautien leviämistä, niin miksei kylmässä hyvin voiva koronaviruskin voisi nuupahtaa täällä. Jos virus ei kestä matkaa laboratorioon, niin ehkei se pärjää muutenkaan näissä oloissa. Olen kuitenkin joutunut mie...

Anyerin rannoilla

Kuva
Uusi vuosi alkoi odotetulla vierailulla, poika perheineen valaisi arkeamme parin viikon ajan. Indonesia näytti taas yllättävät puolensa jo heti vierailun alussa. Kun aamulla olisi pitänyt lähteä kentälle vastaan, autonkuljettaja viestitti, että hänen kotinsa on tulvan vallassa ja hän ei veden saartamana pääse töihin. Meille asti tulva ei yltänyt, vaikka tiedot lentokentälle vievän tien jäämisestä veden alle aiheuttivatkin huolta. Retkeily Jakartassa jäi siis vähäiseksi, kävimme vain yhtenä päivänä tutustumassa vedenalaiseen elämään Seaworldissa sekä syömässä suosikkipaikassamme Cafe Bataviassa. Mutta kuusivuotias bonusvunukkamme nautti. Kun lähtiessä kysyimme mikä oli hienointa, niin uima-altaan näkeminen ensi kertaa. Talomme uima-altaan käyttöaste kohosi moninkertaiseksi, kun vedessä piti polskia tuntikaupalla pari kertaa päivässä. Retkeilimme maaseudulla Jakartan lähistöllä. Tässä omassa piirikunnassamme on matkailukohteina  vedellä täyttyneitä kivilouhoksia, jotka eivät ...

Vaarallinen suhde

Kuva
Taas murhayrityksen kohteena Tarkoituksenani oli pysyä ihan vain kavereina, mieluiten etäisinä hyvänpäiväntuttuina. Suhteestamme ei kuitenkaan tulisi pitemmän päälle mitään vaan ennen pitkää eroaisimme järkisyiden pakottamina. Huomaan kuitenkin, että suhteemme on syventynyt kuin varkain. Mitä paremmin perehdyn tämän eksoottisen jättiläisen alkuun niin vieraalta, jopa vaaralliselta tuntuneeseen oikuttelevaan luonteeseen, sitä vankemmin joudun hurmaajani näkymättömien pihtien pitelemäksi. Alkuun oletin, että suhteemme säilyy pinnallisella tasolla. Uskottelin itselleni, etten edes aio sopeutua uuden tuttavuuden kulttuurisiin ja muihin erityispiirteisiin. Jouduimme kuitenkin melko pienissäkin asioissa mittailemaan, kumpi meistä määrää. Tottakai hävisin mittelöt, eihän minulla, muualta tulleella, eksyneellä, ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua kaikkiin kummallisuuksiin, mitä eteen tuli. Usein tunsin olevani uuden kumppanini oikkujen riepoteltavana, jouduin miettimään askeleeni ja ...