Vankeina paratiisissa

Taas murhayrityksen kohteena Tarkoituksenani oli pysyä ihan vain kavereina, mieluiten etäisinä hyvänpäiväntuttuina. Suhteestamme ei kuitenkaan tulisi pitemmän päälle mitään vaan ennen pitkää eroaisimme järkisyiden pakottamina. Huomaan kuitenkin, että suhteemme on syventynyt kuin varkain. Mitä paremmin perehdyn tämän eksoottisen jättiläisen alkuun niin vieraalta, jopa vaaralliselta tuntuneeseen oikuttelevaan luonteeseen, sitä vankemmin joudun hurmaajani näkymättömien pihtien pitelemäksi. Alkuun oletin, että suhteemme säilyy pinnallisella tasolla. Uskottelin itselleni, etten edes aio sopeutua uuden tuttavuuden kulttuurisiin ja muihin erityispiirteisiin. Jouduimme kuitenkin melko pienissäkin asioissa mittailemaan, kumpi meistä määrää. Tottakai hävisin mittelöt, eihän minulla, muualta tulleella, eksyneellä, ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua kaikkiin kummallisuuksiin, mitä eteen tuli. Usein tunsin olevani uuden kumppanini oikkujen riepoteltavana, jouduin miettimään askeleeni ja ...

Pääsiäisen aikaan kävimme uskontojen välistä dialogia. Jakartassa katedraali ja moskeija sijaitsevat toisiaan vastapäätä saman kadun varrella, samoilla parkkipaikoilla seisovat välin muslimien, välin kristittyjen autot. Ensimmäisen kerran yritimme vierailla pyhätöissä pitkänäperjantaina. Se oli huono valinta, liikenne oli tukossa, kun kristityt tungeksivat pitkänperjantain messuun ja muslimit perjantairukouksiin. Meidät käännytettiin jo pelkän ulkonäön perusteella katedraalilta, sisälle pääsivät vain ennalta kirkonmenoihin ilmoittautuneet. Maanantaina yritimme uudelleen, vaikka sunnuntain Sri Lankan isku aiheutti keskustelun uskonnollisten kohteiden turvallisuudesta.  Kostoisku on mahdollinen myös täällä, sekä jyrkkää ideologiaa että valmiutta käyttää silmitöntä väkivaltaa löytyy ääripiireistä. Turvallisuustoimet täällä ovat systemaattisia ja näkyviä, jokaisen ostoskeskuksen ovella on vartija ja metallinpaljastin, hotelleihin mennessä skannataan kaikki tavarat. Luotimme turvato...

Lumeparatiisi kauppakeskuksen katolla Suomen naistenpäivän sote-uutiset muistuttivat,  että jokaviikkoiseksi traditioksi muodostunut refleksologi-käyntini oli unohtunut. Fysioterapiaankaan en ole ehtinyt. Koska täällä käyn ihmisten silmissä - ja mistä sen tietää jos oikeastikin - elämänkaaren viimeisen kvartaalin loppupuolta, olen ymmärtänyt ryhtyä vanhukseksi. Siksi tarvitsen monenlaisia hoitoja toimintakykyni ylläpitämiseksi. Edellisen asuinalueemme sisäänkäynnin vieressä oli varsinainen hoivakeskittymä, muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan sijaitsivat Happy and Healthy reflexology and family massage sekä Salveo acupuncture and physiotherapy . En olisi uskaltanut Happy and Healthyyn sisälle, ellei uima-altaalla tapaamani Josephine-tyttö, 11 v., olisi kertonut vanhempiensa käyvän siellä. Vaikka nimessä lukee Family massage, se voi olla hämäystä. Ensimmäisellä kerralla menimme illalla varaamaan aikaa, ja hieman ihmettelin vahvasti meikattuja tyttöjä ja aivan liian nuor...

Tahu Telur Kayukayussa Tähän tottuu. On päiviä, ettei ajattele, missä on. Vaikka muuttaisi kuinka suureen kaupunkiin, aina muodostuu se vakiintunut reitti, jota toistaa päivittäin.  Lähikaupan valikoima ei riitä, joten käyn marketeissa, ja yritän pakottaa itseni käymään aina eri paikoissa, etten aivan urautuisi. Ruokapaikkoja löytyisi jokaiselle vuoden päivälle eri ravintola, mutta kun uutuudenviehätys on haihtunut, mikään niistä ei houkuttele. Ruokaillessa ei kuitenkaan kannata unohtaa olevansa ulkomailla. Indonesialaisessa ruoassa on kaksi tympivää piirrettä, sokeri ja tulisuus. Jos ruoka ei polta suuta, se on kuorrutettu makealla töhnällä. Kolmas ruokavaliota kaventava ominaisuus ruoan valmistaminen friteeraamalla tai paistamalla. Periaatteessa täkäläinen ruoka on hyvää ja alkuun houkuttelevaakin,  mutta ei vain vanha koira opi uusia makuja eivätkä vanhat ruoansulatuselimet kestä paikallista paistorasvaa.  Onneksemme aivan kotimme vieressä on yksi seutukunn...

Tänä jouluna meiltä jäävät kaikki tärkeimmät jouluperinteet kokematta.  Ruotsissa asuessamme pakkasimme itsemme laivaan viimeistään aatonaattona tuhansien muiden ruotsinsuomalaisten kanssa,  söimme laivan ravintolassa jouluaterian kinkkuineen, laatikoineen ja janssonin kiusauksineen ja seuraavana aamuna ajelimme halki jouluvalaistun Etelä-Suomen kotimaan kotiin. Ruotsin joulun odotuksesta omaksuimme rituaaleiksemme ruotsinsuomalaisen koulun joulumarkkinat, suomalaisen seurakunnan kauneimmat joululaulut ja Tukholman vanhankaupungin joulutorin. Suomessa taas joulupyhien traditioista olemme noudattaneet joulukuusen koristelua aattona, ruokailuja perinteisin herkuin ja jouluaamun jumalanpalvelukseen rientämistä. Vaikka täällä Jakartassa olemme voittopuolisesti muslimien keskuudesssa, joulu näkyy ympärillämme koristeina, valoina ja väreinä, ja tutut joululaulut soivat kauppojen taustamusiikkina. Kristityt ovat aika tiukoilla Indonesiassa, joten joulun esillä olosta voi iloita...