Tekstit

Näytetään tunnisteella matkanjärjestäjän vastuu merkityt tekstit.

Koronavirus voi hyvin lämmössäkin

Kuva
Koronavirusepidemia ei siis rukouksista huolimatta ohittanut Indonesiaa.  Vaikka viralliset luvut eivät ole hälyttäviä, sairauteen on jo kuollut monia, heistä pikkulapsia ainakin kaksi. Maan sisällä tartuntoja on nyt havaittu päivittäin lisääntyvään tahtiin,  lisäksi muutamia Indonesiasta poistuneita tulleita on Singaporessa ja Australiassa todettu viruksen kantajiksi. Kuumeita on mitattu monissa kouluissa ja työpaikoilla jo pari kuukautta, hallitus on varustanut sairaaloita ottamaan vastaan koronapotilaita, ja matkustusrajoituksia on päivitetty vastaamaan tautitilantetta. Itse käyttäydyn kuin tauti olisi jo täällä ja pyörisi ympäristössä, ja niinhän se varmaan tekeekin. Käsidesin ja hengityssuojainten käyttö on täällä tarpeen ilman koronaakin, siksi ei tunnu mitenkään oudolta suojautua. Singapore on ilmoittanut, että se testaa kaikki Indonesiasta tulevat ilmaiseksi, mutta hoitonsa saa jokainen maksaa itse, jos on viruksen kantaja. Eli sinne hengityssuoja naamalla ja luott...

8. päivä, jokohan tämä tästä

Kuva
Agung  Sanurin rannalta kuvattuna  aamulla 2.12. Kolmas päivä Suomeen paluun jälkeen. Olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi viemään auton fiksattavaksi aamulla, kun kuitenkin herään jo kolmelta aamuyöstä. Herään kahdelta, silti hyvät kuuden tunnin unet takana. Olen varannut psykologin kello yhdeksi, vahvistamme mielikuvaharjoituksia tunnetta, että pahin ei tapahtunut ja kaikki pääsivät turvaan. Ymmärrän taas vähän enemmän, miksi tapahtunut ei noin vain lähde mielestä. Olen ennenkin ollut mukana pahoissa tilanteissa, ja oppinut, että kannattaa turvautua ammattilaisiin ja hakea apua asioiden järjestämiseen mielessä. Säilyn pitkään toimintakykyisenä, mutta se usein tarkoittaa sitä, että psyykkinen reaktioni tulee joskus jälkeen päin tai ei ollenkaan. Fysiikka sen sijaan saattaa pettää, edellisen päivän verenpainelukemat säikäyttivät. Kotona seuraan edelleen Agungin purkausta ja Balin lentokentän aukioloa netistä. Porilaisperhe on lähtenyt kotimatkalle, tiistaina lento...

7. päivä, paluu arkeen

Kuva
Heräämme sunnuntaiaamuna kolmelta, sisäinen kello on edelleen Indonesia ajassa. Alan kirjoittaa tätä jo Balilla avaamaani blogia, tulivuorenpurkaus, odottaminen ja paluumatkan tapahtumat pyörivät muutenkin mielessä. Vaikka olemme jo kotona, olo tuntuu tärisevältä. Lentokoneessa alkanut yskä pahenee, on vaikea hengittää ja mielikuvat bussionnettomuudesta pyörivät mielessä. Vaikka järki sanoi, että pahin vaihtoehto ei toteutunut, pääsimme kaikki kotiin, ajatukset pyörivät edestakaisin ja mielikuvat bussionnettomuudesta nousevat mieleen. Lähden vuotuisen tapani mukaan kotikirkkoon laulamaan hoosiannaa. Mietin isoja ja pieniä tapahtumia, joiden keskeltä tälle samalle penkille on saavuttu rauhoittumaan vuosisatojen aikana. Pohdin löytyisikö jostain vanhoja kirkon istumajärjestyksiä, joista saisi selville, mikä olisi minun oikea penkkini. Nyt katson vain, että olen kirkon takaosassa pääkäytävän vasemmalla puolella mutten niin takana, että urkuparvelle ei näkyisi ja sieltä ei kuuluisi....

6. päivä, jälleen kotona

Kuva
Lentomatkalla alkaa kuiva yskä, kaivan hengityssuojan kameralaukusta ja vedän sen naamalleni. Eipähän vierustovereiden tarvitse pelätä, että tartuta heihin flunssan. Olen monta kertaa nähnyt aasialaisten käyttävän lentokoneessa hengityssuojaa, taidan jatkossa tehdä niin itsekin. Koneen laskeuduttua Helsinkiin emme pääse ulos koneesta, portti ei toimi. Ei haittaa yhtään, olemme sentään Suomen vakaalla maaperällä. Kapteeni kertoo reilusti, että tätä konetyyppiä ei yleensä käytetä täällä, siksi portti ei ole yhteensopiva. Olisin ollut jo valmis laskemaan liukumäkeä kentälle, ihan mikä vaan käy. Matkatavaroita odottaessamme ehdin vielä nähdä nuoret oululaismiehet, yhtä rauhallisina ja yhtenä ryhmänä kuin tähänkin asti. Silmän seudun loukannut rouva ja toinen bussissa ollut nainen halaavat toisiaan pitkään hyvästiksi. Heitteillejätöksi ryhmän kohtelua kuvannut vaasalaispariskunnan mies näyttää vieläkin harmaankalpealta. Hän kysyy, vieläkö aion ottaa tapahtuneesta yhteyttä ulkominis...

6.päivä, spekulaatioita ja skenaarioita

Kuva
Matkalla Dohasta Helsinkiin vertailemme vaikuttimiamme, miksi toimimme niin kuin toimimme. Me lähdimme Balille, koska keksimme, että sieltä on helppo lentää muutamaksi päiväksi Jakartaan ystäviä tapaamaan. Kun varasimme matkan, oli kesä eikä tulivuoren liikkkeistä tietoa laisinkaan. Matkan lähestyessä kävimme viimeisellä viikolla lainaamassa kirjastosta Bali-matkaoppaan, mies oli siellä käynyt 30 vuotta sitten, minä en ollut koskaan aikonutkaan lähteä Balille. Kaakkois-Aasia ei ole koskaan houkutellut minua, Intiassa ja Kiinassa olen käynyt, mutta olin jo tätäkin ennen pitänyt itään matkustamista aikaeron vuoksi rasittavana. Vierustoverit lentokoneessa olivat halunneet vaihtelua omalla loma-asunnolla vietettyihin moniin lomiin. Matka tilattiin, kun löytyi edullinen vaihtoehto vain vähän ennen lähtöä. Tulivuorenpurkauksen riskistä huomattiin jotain tietoa jossain sen jälkeen, kun matka oli jo tilattu. Lapset olivat ihmetelleet, miten te sinne lähdette. Huomasimme, että olimme ku...