Illallinen kahdelle
Joululomalla koettu Penangin katukeittiön ankka-ateria innosti kokeilemaan, voisiko kotioloissa tehdä rapeakuorista ja suussa sulavaa Pekingin ankkaa. Kokeiluja edisti myös vahingossa ostettu kokonainen ankka, josta rintafileiden erottelu ei olisi onnistunut kirjoittajan ankka-anatomian osaamisella. Ankan kanssa askartelu olisi vaatinut pari vuorokautta aikaa, epäinhimillistä kärsivällisyyttä, paremman uunin, tuulettimen ja jonkinlaisen ripustimen ja mielellään myös kiinalaisen kokin. Teimme parhaamme, mutta se ei riittänyt kovin pitkälle. Ankasta ei tullut rapeapintaista, liha ei ollut maukasta ja suussa sulavaa. Muutaman palan syötyämme pakkasimme sen muovipussiin ja nyt se odottaa pakastimessa pääsyä keittoliemen raaka-aineeksi. Vuoden viimeisen sunnuntain epäonninen ateria johti kuitenkin elämykselliseen illalliseen Jakartan Shanghai Blue 1920 -ravintolassa. Toiveemme täydellisestä ankka-ateriasta ei vielä toteutunut, se olisi pitänyt tilata kaksi vuorokautta ennen ruokailua