Tekstit

Vähemmistöjä koronan kourissa

Kuva
Vähemmistöjen alttius saada koronavirustartunta on aihe, joka näyttää pulpahtavan pintaan vähän joka puolella. Ensin olivat Kiinaan päin kallellaan olevat epäilyksen aiheina, sitten Italian reissaajat, tarkemmin laskettelijat ja heistä vielä after ski -puoleen erikoistuneet. Sitten heräsi huoli naisten päivän konserttiin osallistuneista, seuraavaksi sipoolaisista, häihin kutsutuista ja mahdollisesti kuokkineista. Onneton kohtalo oli myös sillä vähemmistöllä, joka ei huomannut, että hiihtokisat Vuokatilla oli peruutettu jostain merkillisestä syystä. Iltabileitä ei oltu huomattu peruuttaa, joten sinne sitten ja seuraavalla viikolla sairaalaan.

Singaporessa on hienosta alkuasetelmasta huolimatta sorruttu unohtamaan ahtaissa parakeissa asuvat vierastyöläiset oman onnensa nojaan. Jo muutama viikko sitten maalailin dystopiaa, miten epidemia riehuisi omasta ikkunastani näkyvässä raksamiesten parakissa. Singaporessa ei siis olisi pitänyt olla mitään syytä  olla arvaamatta, mihin laiminlyönni…

Haaveilua ajankuluksi

Kuva
Pääsiäismaanantain aluksi sain lukea Hesarista hyvän jutun Etelä-Koreasta. Jutussa parasta oli asiantuntija, serkkusarjan junioriosasto on vauhdikasta väkeä ja kuuluisuus uudessa kotimaassaan. Samalla mielessäni alkoi uudelleen elää kertaalleen hautaamani suunnitelma matkasta  Etelä-Koreaan virkistysmatkalle ja sukuloimaan. Elokuussa olin jo aikeissa lähteä. mutta kun siellä olisi ollut yhtä kuuma kuin täällä matkan kohteeksi valikoitui silloin viileämpi Perth Australian länsirannikolla. Aloin jo tutkia, pääsisikö täältä viettämään karanteenia Etelä-Koreaan, olisihan se vaihtelua ja saisin samalla täydennettyä lääkevarastoja, kun täällä saatavuus on vähän niin ja noin. Ajatukseni ei saanut kannatusta. Onneksi haaveilua voi harrastaa karanteenissakin.

Balilla on jo tutun oloinen suomalaisyhteisö, liityin  heidän someporukkaansa osallistuakseni Indonesian kielen etäopetustunnille naamakirjassa. Oma kokemukseni Balista rajoittuu vastentahtoisesti pidennettyyn kahden viikon lomaan, mutta…

Eristäytyneen yhteydenpitoa

Kuva
Silloin muinoin, kun vielä kasvoin neito kaunoinen isäni majassa, kerrottiin, että siellä jossain Yöveden niemen kaukaisimmassa kärjessä asui ihan oikea erakko. Koska häntä ei ollut kukaan tuttavapiirissäni nähnyt, niin hänestä tiedettiin vain nimi, Platan.  Miksi hän oli erakoitunut, sitä ei kukaan ainakaan minulle kertonut. Oli myös jotenkin epähienoa yrittää udella jotain erakosta. Kun ihminen on erakko, se on sillä selvä. Hänellä on syynsä  elämänvalintaansa ja sitä kunnioitettakoon.

Nykyaikana erakoituminen on helppoa. Laittaa vain Internetin kiinni, niin eipä tule kukaan elämänrauhaa häiritsemään. Ehkä perikunta jossain vaiheessa alkaa ihmettelemään, joko olisi jaon aika. Ehkä voi myös tulla jehovia ja muita ovelta ovelle kaupustelijoita. Kun minulla oli kerran toimisto asuinkerrostalossa, tulin avanneeksi oven karskin oloiselle miehelle. Hän alkoi samantien tarkastelemaan oveni turvallisuutta, silmäili ensin lukkoa, onpa helposti murrettava. Sitten hän katsoi saranapuolta, tuo…

Karanteeniveteraanin selviytymisohjeita

Kuva
On ollut upea seurata joitain kehityskaaria koronaviruksen aiheuttamaan poikkeustilaan sopeutumisessa. Haluaisin itsekin olla se elämäntaituri, joka ensin on viettänyt maaliskuun puoleen väliin asti normaalia elämää matkustellen Alpeilla, naureskellut minun kaltaisilleni hysteerisille vauhkoilijoille ja pitänyt koronavirusta joillein luusereille välttämättömänä luonnonvalintaan kuuluvana seurauksena huonosta elämänhallinnasta, juopottelusta, ylensyömisestä ja löhöilystä.

Kun laskettelukaveri onkin osoittautunut virukseen sairastuneeksi, samoista henkilöistä on kuoriutunut aivan erinomaisella sopeutumiskyvyillä varustettuja mustan vyön karanteenimestareita, jotka jo jakavat toisille ohjeita, miten karanteeni pitää suorittaa oikeaoppisesti.

Mutta koska harjoitus tekee mestarin, ja tänne Jakartan liepeille asuntooni linnoittautuneena puolimuumiona olen jo karanteeniveteraani, esitän nyt omat teesini, kuinka kestää eristyksessä pään hajoamatta. Tällä kaavalla karanteenipäivät saa kulumaa…

Kotimaitten kuulumisia

Kuva
Olen ollut koko alkuvuoden huolissani koronaviruksen leviämisestä, aluksi vältellyt kaikkea Kiinaan liittyvää, kuten kiinalaisia omenoita, sitten varonut menemästä jopa paikalliseen italialaiseen ravintolaan, lopulta paennut uima-altaalla Euroopasta juuri tulleita naapureita ja pelännyt seurauksia saman hissin käyttämisestä heidän kanssaan. Mutta kun rajoja alettiin sulkea, lentoliikenteen kerrottiin lakkaavan ja monet ympäriltä lähtivät Pohjolaan, minä jäinkin nyt rauhallisena odottamaan Indonesiaan, mitä tässä  seuraavaksi tapahtuu.

En koe olevani uutispimennossa. Uskon, että täällä on virusta liikkeellä, mutta täällä ei ole sen vaarallisempaa kuin muuallakaan, niin kauan kuin ei sairastu itse. Sitä taas pyrimme välttämään lähes täydellisellä eristäytymisellä kotiimme. Vielä pari viikkoa sitten kävimme lauantaisin kaupungilla visusti ihmisruuhkia välttäen, mutta nyt ei enää sitäkään.

Ruotsin tilanteen huononominen näyttää väistämättömältä. Siellä ystäväpiiriin kuuluvia on sairastun…

Koskeeko tämä myös minua?

Kuva
Omien poikalasteni ollessa kouluikäisiä meillä oli usein eteisessä ylihypittävinä seitsemän paria sen ajan hittikenkiä, ylipehmeitä löpsylenkkareita. Se tarkoitti myös, että piti laatia yksityiskohtaiset vessan käyttösäännöt ja ripustaa ne pytyn taakse seinälle. Viimeiselle riville kirjoitin "Kyllä, tämä koskee myös sinua."

En suinkaan itse ollut keksinyt moista ohjeen terästystä, vaan kopioin idean ETYJ:n Pristinan konttorin vessan seinältä heti sodan loputtua syksyllä 1999.  Siellä kävijät olivat taatusti täysi-ikäisiä, mutta silti oli pitänyt mennä tiukkaan ohjeistukseen, jotta vaikeissa oloissa töitä tekevät eivät joutuisi oman työnsä ohella harjaamaan pyttyjä kollegoidensa jäljiltä. Oman käyttäytymisen ja sen seurausten arvioiminen kun ei suju kaikilta, vaikka muuten voisikin olla jonkin alan huippuekspertti.

Eilen kotiimme tuli uudet ohjeet. Alakerrassa mitataan kaikilta kuume ja jos se on koholla, ohjataan lääkärintarkastukseen. Se tuntui ystävälliseltä, talossa asuu…

Tänne jääneen kuva tilanteesta

Kuva
Me olemme nyt täällä Indonesiassa edelleen, niin kuin pitikin. Olin koko alkuvuoden pohtinut, joko on aika tilata liput Suomeen. Pari kertaa kävin googlailemassa lippujen hintoja jo helmikuussa, kun paha vatsainfektio muistutti täällä asumisen riskeistä. Suomeen paluu välähti mielessä seuraavan kerran, kun koronaepidemian ja matkustusrajoitusten edetessä joitain lasten kanssa täällä asuvia lähti Suomeen pari viikkoa sitten.

Olemme täällä siinä mielessä omillamme, ettei meitä kotiuteta ellemme itse lähde. Vaikka olemmekin jo pari kertaa harkinneet uudelleen täällä oloamme, niin päätimme taas pysyä yhdessä kun kerran yhdessä tänne lähdimme. Puoliso työskentelee suuressa indonesialaisessa monialayrityksessä, joka pyörittää paperiteollisuutta, sairaaloita ja vaikka mitä. Hänellä on nyt tekemistä omalta osaltaan olla ohjeistamassa ja toimeenpanemassa tilanteen edetessä muuttuvia määräyksiä. Hänen työnsä avaa myös oivan kurkistusaukon Indonesiaan, kuinka organisaatiot toimivat ja miten sie…