Vankeina paratiisissa

Pääsiäismaanantain aluksi sain lukea Hesarista hyvän jutun Etelä-Koreast a. Jutussa parasta oli asiantuntija, serkkusarjan junioriosasto on vauhdikasta väkeä ja kuuluisuus uudessa kotimaassaan. Samalla mielessäni alkoi uudelleen elää kertaalleen hautaamani suunnitelma matkasta  Etelä-Koreaan virkistysmatkalle ja sukuloimaan. Elokuussa olin jo aikeissa lähteä. mutta kun siellä olisi ollut yhtä kuuma kuin täällä matkan kohteeksi valikoitui silloin viileämpi Perth Australian länsirannikolla. Aloin jo tutkia, pääsisikö täältä viettämään karanteenia Etelä-Koreaan, olisihan se vaihtelua ja saisin samalla täydennettyä lääkevarastoja, kun täällä saatavuus on vähän niin ja noin. Ajatukseni ei saanut kannatusta. Onneksi haaveilua voi harrastaa karanteenissakin. Balilla on jo tutun oloinen suomalaisyhteisö, liityin  heidän someporukkaansa osallistuakseni Indonesian kielen etäopetustunnille naamakirjassa. Oma kokemukseni Balista rajoittuu vastentahtoisesti pidennettyyn kahden viik...

Me olemme nyt täällä Indonesiassa edelleen, niin kuin pitikin. Olin koko alkuvuoden pohtinut, joko on aika tilata liput Suomeen. Pari kertaa kävin googlailemassa lippujen hintoja jo helmikuussa, kun paha vatsainfektio muistutti täällä asumisen riskeistä. Suomeen paluu välähti mielessä seuraavan kerran, kun koronaepidemian ja matkustusrajoitusten edetessä joitain lasten kanssa täällä asuvia lähti Suomeen pari viikkoa sitten. Olemme täällä siinä mielessä omillamme, ettei meitä kotiuteta ellemme itse lähde. Vaikka olemmekin jo pari kertaa harkinneet uudelleen täällä oloamme, niin päätimme taas pysyä yhdessä kun kerran yhdessä tänne lähdimme. Puoliso työskentelee suuressa indonesialaisessa monialayrityksessä, joka pyörittää paperiteollisuutta, sairaaloita ja vaikka mitä. Hänellä on nyt tekemistä omalta osaltaan olla ohjeistamassa ja toimeenpanemassa tilanteen edetessä muuttuvia määräyksiä. Hänen työnsä avaa myös oivan kurkistusaukon Indonesiaan, kuinka organisaatiot toimivat ja miten s...

Uusi vuosi alkoi odotetulla vierailulla, poika perheineen valaisi arkeamme parin viikon ajan. Indonesia näytti taas yllättävät puolensa jo heti vierailun alussa. Kun aamulla olisi pitänyt lähteä kentälle vastaan, autonkuljettaja viestitti, että hänen kotinsa on tulvan vallassa ja hän ei veden saartamana pääse töihin. Meille asti tulva ei yltänyt, vaikka tiedot lentokentälle vievän tien jäämisestä veden alle aiheuttivatkin huolta. Retkeily Jakartassa jäi siis vähäiseksi, kävimme vain yhtenä päivänä tutustumassa vedenalaiseen elämään Seaworldissa sekä syömässä suosikkipaikassamme Cafe Bataviassa. Mutta kuusivuotias bonusvunukkamme nautti. Kun lähtiessä kysyimme mikä oli hienointa, niin uima-altaan näkeminen ensi kertaa. Talomme uima-altaan käyttöaste kohosi moninkertaiseksi, kun vedessä piti polskia tuntikaupalla pari kertaa päivässä. Retkeilimme maaseudulla Jakartan lähistöllä. Tässä omassa piirikunnassamme on matkailukohteina  vedellä täyttyneitä kivilouhoksia, jotka eivät ...

Ramadanin päättyessä kesäkuun alussa Indonesiassa oli pitkä vapaa, jolloin arviolta 50 miljoonaa ihmistä matkusti kotipaikkakunnalleen sukulaisten luo. Myös me maahanmuuttajat osallistuimme tapahtumaan, lähdimme Jaavan toiselle puolelle Yogyakartaan. Saimme paikallisilta paljon sympatiaa, kun kerroimme olevamme "mudikilla" emmekä oikeasti olleet turisteja vaan Indonesian asukkaita. Perillä huomasimme olleemme loman tarpeessa. Ihanan rauhallinen Hyatt Regency tarjosi mahdollisuuden vain levätä ja syödä hyvin. Satumaisen kauniilta uima-allasalueelta löysimme aina vapaan aurinkotuolirivin, johon saattoi unohtaa itsensä tuntikausiksi seuraamaan elämää ympärillä ja taisi yksi kirjakin päätyä luetuksi. Yogyakartan ihmeellisyyksiin kuului, että siellä saattoi kävellä. Jakartassa eivät kävele kuin köyhät ja jotkut erehtyneet turistit, koska ilmanlaatu on hengittämiseen soveltumaton, jalkakäytävät loppuvat yhtäkkiä, ovat reikäisiä tai niitä ei vain ole. Kummallisesti tähänkin ...

Lumeparatiisi kauppakeskuksen katolla Suomen naistenpäivän sote-uutiset muistuttivat,  että jokaviikkoiseksi traditioksi muodostunut refleksologi-käyntini oli unohtunut. Fysioterapiaankaan en ole ehtinyt. Koska täällä käyn ihmisten silmissä - ja mistä sen tietää jos oikeastikin - elämänkaaren viimeisen kvartaalin loppupuolta, olen ymmärtänyt ryhtyä vanhukseksi. Siksi tarvitsen monenlaisia hoitoja toimintakykyni ylläpitämiseksi. Edellisen asuinalueemme sisäänkäynnin vieressä oli varsinainen hoivakeskittymä, muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan sijaitsivat Happy and Healthy reflexology and family massage sekä Salveo acupuncture and physiotherapy . En olisi uskaltanut Happy and Healthyyn sisälle, ellei uima-altaalla tapaamani Josephine-tyttö, 11 v., olisi kertonut vanhempiensa käyvän siellä. Vaikka nimessä lukee Family massage, se voi olla hämäystä. Ensimmäisellä kerralla menimme illalla varaamaan aikaa, ja hieman ihmettelin vahvasti meikattuja tyttöjä ja aivan liian nuor...