Vaarallinen suhde

Taas murhayrityksen kohteena
Tarkoituksenani oli pysyä ihan vain kavereina, mieluiten etäisinä hyvänpäiväntuttuina. Suhteestamme ei kuitenkaan tulisi pitemmän päälle mitään vaan ennen pitkää eroaisimme järkisyiden pakottamina. Huomaan kuitenkin, että suhteemme on syventynyt kuin varkain. Mitä paremmin perehdyn tämän eksoottisen jättiläisen alkuun niin vieraalta, jopa vaaralliselta tuntuneeseen oikuttelevaan luonteeseen, sitä vankemmin joudun hurmaajani näkymättömien pihtien pitelemäksi.

Alkuun oletin, että suhteemme säilyy pinnallisella tasolla. Uskottelin itselleni, etten edes aio sopeutua uuden tuttavuuden kulttuurisiin ja muihin erityispiirteisiin. Jouduimme kuitenkin melko pienissäkin asioissa mittailemaan, kumpi meistä määrää. Tottakai hävisin mittelöt, eihän minulla, muualta tulleella, eksyneellä, ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua kaikkiin kummallisuuksiin, mitä eteen tuli. Usein tunsin olevani uuden kumppanini oikkujen riepoteltavana, jouduin miettimään askeleeni ja tekemiseni täysin sen asettamien rajoitusten mukaan.

Vakikumppanini tuntuvat jotenkin laimeilta ja värittömiltä tämän uuden tuttavuuden rinnalla. Niitäkin on kaksi, joiden välillä olen sukkuloinut jo yli kymmenen vuotta osaamatta päättää, kumpi on se oikea, oma alkuperäinen vanha lapsuudesta asti tuntemani, vai keski-iän turvasatamani. Vaikka iän myötä olen oppinut arvostamaan turvallisuutta ja ennustettavuutta elämässä, huomaan tuntevani huomattavasti lämpimämpiä tunteita tämän nykyisen huomassa. 

Osa tämän suhteen viehätystä on se jokapäiväinen turbulenssi, jonka pyörteissä joudun pyristelemään. Välillä tämä uusi rajoittaa minua, en pääse liikkumaan niin kuin haluaisin. Usein tuntuu kuin tukehtuisin, ilma on raskasta hengittää. En saa syödä lempiruokiani, vaan liian usein ruoka on oudon makuista, tai mikä pahinta, se polttaa tuskallisesti suutani vielä kauan ruokailun jälkeen. Hurjimmillaan se yrittää myrkyttää minut, ja joskus jopa onnistuu. Unohdan kuitenkin kokemani kaltoinkohtelut pian parannuttuani, syytän omaa huolimattomuuttani ja huonoa tuuriani, vaikka eihän näin tapahtuisi monissa muissa olosuhteissa.

Kaikkien rajoitusten, ylimääräisen vaivannäön, arvaamattomien ongelmatilanteiden jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, että elämä on erityisen hyvää silloin, kun aurinko paistaa, raikkaat tuulet puhaltavat.  Jokainen kokemus, joka saa minut tuntemaan onnistumista, selviytymistä ja osaamista, vahvistaa suhdettamme. Muistan kuinka alkuun en lainkaan ymmärtänyt, mitä ympärilläni tapahtuu. Nyt olenkin lähes koko ajan kartalla, havaitsen jopa hiljaisia signaaleja, koen jopa yhteenkuuluvuutta tämän nykyisen kanssa.   Suhteemme on kuitenkin vielä orastavassa vaiheessa ja todennäköisesti myös loppuu ennen puhkeamistaan täyteen kukoistukseen. Mutta jo nyt tiedän, että sydämestäni jää palanen tälle oikukkaalle hymyilevälle jättiläiselle.

Myös toisten ihmisten silmissä suhdettamme ihaillaan, kuinka sujuvasti olemme saaneet arjen sujumaan, pystymme kommunikoimaan, saan kaikenlaisia palveluja elämääni helpottamaan, ja mitä kaikkea mielenkiintoista voin kokea niinä hetkinä, kun pääsen liikkumaan kodin ulkopuolelle. Etenkin retket lähiseudun riisiviljelmille,  rannoille ja vesiputouksille saivat minutkin pullistelemaan ylpeydestä, miten hienoa tämä kaikki on.  Suuren Durianin pilvenpiirtäjät ja elämää sykkivä sekasorto vie mennessään kun vain uskaltautuu sen pyörteisiin.

Kaiken kauniin ja eksoottisen keskellä en kuitenkaan pysty täysin häivyttämään mielestäni tämän suhteen riskejä. Vaikka asiat voivat mennä hyvin, eikä mitään suuria uhkia ole näköpiirissä, kaikki voi muuttua hetkessä. Luonnonvoimien arvaamattomuus on suurin uhkatekijä. Voi myös käydä niin, että oma kunto heikentyy, ja sitten on parempi palata turvaan sinne tavalliseen.

Usein keskustelemme, kauanko tätä vielä jatkuu.  Vaikka järki sanoo, että kohta tämä loppuu, parempi ennemmin kuin myöhemmin, emme ole vieläkään kypsiä tekemään lopullista päätöstä erosta. Olemme odottaneet, että kyllästyisimme täysin, lähtisimme ovet paukkuen ja vannoisimme, ettemme koskaan enää tapaa. Sitä ei ole tapahtunut, sen sijaan suhteemme syvenee edelleen päivä päivältä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7. päivä, paluu arkeen

Perinteinen joulupostaus

Joulukuun kuudennen jälkimietteitä