Vankeina paratiisissa

Pikkukotimme saa nyt uudet asukkaat, ja me muutamme kilometrin päähän tornitalon seitsemänteen kerrokseen. Saamme kunnon keittiön. Tämän asunnon keittiön puutteet olivat kyllä tiedossamme jo etukäteen, mutta sivuutimme ne ajatellen, ettei sillä keittiöllä ole niin väliä. Saahan sitä halpaa ravintolaruokaa.  Vaan meistä tulikin innokkaita kotiruoan laittajia täälläkin. Minikeittiö ei riittänyt tarpeisiimme. Nyt kun pääsemme muuttamaan,  aion linnoittautua keittiöön leipomaan, sillä uudessa asunnossa on myös sähköuuni.  Rapion myllyn ruisjauhot ja sysmäläinen leipäjuuri saavat tutustua toisiinsa täällä kaukomailla. Vaikka alkuun luulin, että pienellä fiksaamisella saan loihdittua tästä miellyttävän kodin, niin ei se vain onnistunut. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui fauna, seuraavaksi talon huono kunto, keittiön kanssa ehkä olisi pystynyt elämään. Gekot syövät seiniin koloja, josta ne kaivavat termiittejä, ja samalla termiitit pääsevät sisälle. Kyllä, ne syövät rapattua seinää. Vaikk

Etualalla oli ruusukaktus Aamukahvia pikku patiollamme nauttiessani olen nyt muutamana aamuna kiinnittänyt huomiota ahkeriin muurahaisiin ja heidän yhteistyökykyynsä. Ensin huomasin patiolle selälleen kellistyneen torakan liikkuvan, vaikka jalat sätkivät viimeisiä vetojaan ilmassa. Silmälasit päähäni saatuani ymmärsin, että torakkaa oltiin saattohoitamassa kymmenien muurahaisten yhteisvoimin. Vahvimmat kantoivat torakkaa harteillaan, älykkäimmät ohjailivat sarvista tai mitä ne viuhakkeet nyt ovatkin. Loput pyörivät ympärillä ja jollain kehittyneellä viestintäsysteemillä viittilöivät suuntaa, minne väsynyt kaveri korjataan sätkimään viimeiset potkunsa. Kun hetkeksi vilkaisin muualle, porukka väsyneen torakan ympäriltä oli kadonnut kahvitauolle. Ajattelin, että siihen se jää raivattavakseni.  Mutta ei, kyllä ne jollain konstilla sen pois raahasivat, olivat tietysti rakentin lavetin ja palkanneet lisää työvoimaa. Harmi, etten nähnyt. Seuraavana aamuna ei ollut mitään parinsadan

Muuttaessamme Indonesiaan emme asettaneet suuria vaatimuksia sopeutumisellemme. Voimme ihan rauhassa pitää kaikki piintyneet suomalaiset tapamme niin kauan, kun emme häiritse paikallisia asukkaita. Ikä kuudenkympin kieppeillä on armollinen, suurimmat elämän saavutukset ovat jo menneisyydessä, urasuunnitelmia ei tehdä eikä uusia ovia availla. Yritetään vain olla jotenkin tehtävässämme hyödyllisiä ja jakaa osaamistamme, kun tämä tilaisuus on avautunut. Elämä voi asettaa vielä isojakin vaatimuksia meille, mutta nyt otetaan rauhallisesti. Tänne muutto tuntuu elämän ylimääräiseltä sivuaskeleelta. Nuorempana en olisi osannut olla tyytyväinen elämään neljän seinän sisällä, kun ympärillä ovat suurkaupungin miljoonat mahdollisuudet. Tuntuu saavutukselta olla muuttanut tänne ja osata huolehtia itsestään ilman isompia päivittäisiä sähläyksiä. Mielelläni opettelisin kieltä, mutta olen katsonut tärkeämmäksi kirjoittaa uutta painosta kirjastani. Edellinen painos on jo osittain vanhentunut. Vaik

Tahu Telur Kayukayussa Tähän tottuu. On päiviä, ettei ajattele, missä on. Vaikka muuttaisi kuinka suureen kaupunkiin, aina muodostuu se vakiintunut reitti, jota toistaa päivittäin.  Lähikaupan valikoima ei riitä, joten käyn marketeissa, ja yritän pakottaa itseni käymään aina eri paikoissa, etten aivan urautuisi. Ruokapaikkoja löytyisi jokaiselle vuoden päivälle eri ravintola, mutta kun uutuudenviehätys on haihtunut, mikään niistä ei houkuttele. Ruokaillessa ei kuitenkaan kannata unohtaa olevansa ulkomailla. Indonesialaisessa ruoassa on kaksi tympivää piirrettä, sokeri ja tulisuus. Jos ruoka ei polta suuta, se on kuorrutettu makealla töhnällä. Kolmas ruokavaliota kaventava ominaisuus ruoan valmistaminen friteeraamalla tai paistamalla. Periaatteessa täkäläinen ruoka on hyvää ja alkuun houkuttelevaakin,  mutta ei vain vanha koira opi uusia makuja eivätkä vanhat ruoansulatuselimet kestä paikallista paistorasvaa.  Onneksemme aivan kotimme vieressä on yksi seutukunnan tyylikkäimm

Niin maalaisihminen kuin pohjimmiltani olenkaan, kaikista vaikeimmaksi rastiksi täällä asumisessa on osoittautunut yhteiselo erilaisten luojanluomien otusten kanssa. Ehkä juuri maalaisuudestani johtuen en näe kutsumattomia vieraitamme veikeinä lemmikkeinä, vaan kaikkialle kakkaavina haittaeläiminä. Asuntomme on parhaat päivänsä nähnyt kaksikerroksinen kaupunkitalo, joka on meidän lisäksemme myös liskojen, hiirien, torakoiden, muurahaisten ja termiittien koti. Gekot, nuo liskoeläimet viettävät aikaa keittiön kaappien ja seinän välissä, lämmittelevät jatkojohdon pistorasian kyljessä ja verhotangon takana. Kun nojaat rentona ajatuksissasi sohvan selkänojaan, korvanjuuressa kuuluukin äkkiä gekon kiherrys. Pöytälaatikon pohjalta teippirullaa kaivaessasi päädyt ihailemaan pienen vastakuoriutuneen gekon vahvaa ponnahdusta vapauteen. Jos onneton jätät tiskialtaaseen johonkin kuppiin vettä, niin seuraavan kerran keittiön oven avatessa gekko livahtaa altaasta piilopaikkaansa kaapin taakse.

Indonesian viime vuosi oli onnettomuuksien värittämä. Lombokin maanjäristys, Lion Airin lento-onnettomuus, joulun tsunami ovat kantautuneet koko maailman tietoisuuteen. Sen lisäksi täällä tapahtuu päivittäin myrskytuhoja, maanvyöryjä ja monenlaisia muita järkyttäviä tapahtumia. Joulun ajan tsunamin aiheuttamat tuhot ja kuinka niitä olisi voitu välttää ja pienentää toimivalla varoitusjärjestelmällä on yksi konkreettinen esimerkki siitä, miten asiat täällä tapahtuvat. Varoitusjärjestelmän puute tuntuu tulleen yllätyksenä monille. Joku muistelee, että sehän on saatu kansainvälisillä lahjoitusvaroilla ja asennettu paikalleen, mutta sitten se varastettiin sieltä mereltä. Täällä ei voi luottaa siihen, ettei mitään ihmeempää tapahdu. Indonesia on Tyynenmeren tulivyöhykkeellä, jossa mannerlaatat törmäilevät ja tulivuoret purkautuvat. Valmiuden ylläpitäminen uusien onnettomuuksien varalta samalla kun korjataan edellisen tuhoja vie resursseja, joita ei alunperinkään ole ollut riittäväs