Vankeina paratiisissa

Indonesian koronavirustilanne on saavuttanut vihdoin Helsingin Sanomat , kovin ohkaisin tiedoin vain ollaan liikkeellä. Tilanne on päällä ja kaikkein kurjinta on tietoisuus, että täällä koronaviruksen aiheuttamaan sairauteen kuolee huomattavasti varmemmin kuin monissa muissa maissa. Se olisi mielestäni ollut se uutinen, joka Suomeen olisi pitänyt kertoa. Kriisitietoisuutta on ollut, mutta muutamaa ostospaniikkia lukuunottamatta isompia ylilyöntejä ei ole tapahtunut. Täällä ei myöskään olla oltu koko odotusaikaa toimettomia. Kouluihin tammikuussa joululomalta palaavia ohjattiin jo karanteeniin, ja jotkut tehtaat eivät ole huolineet vierailijoita ainakaan yli kuukauteen. Joudun käymään terveydenhoidon yksikössä helmikuun alkupuolella. Maan tapaan henkilökunnalla ja monilla asiakkailla oli hengityssuojat naamallaan.  Itsekin siirryin täydeltä tuolirivistöltä sille puolelle, jossa ei ollut kuin muutama muu lisäkseni. Jo silloin aistin, kuinka monet katselivat toisiaan odotusaulan t...

Pääsiäisen aikaan kävimme uskontojen välistä dialogia. Jakartassa katedraali ja moskeija sijaitsevat toisiaan vastapäätä saman kadun varrella, samoilla parkkipaikoilla seisovat välin muslimien, välin kristittyjen autot. Ensimmäisen kerran yritimme vierailla pyhätöissä pitkänäperjantaina. Se oli huono valinta, liikenne oli tukossa, kun kristityt tungeksivat pitkänperjantain messuun ja muslimit perjantairukouksiin. Meidät käännytettiin jo pelkän ulkonäön perusteella katedraalilta, sisälle pääsivät vain ennalta kirkonmenoihin ilmoittautuneet. Maanantaina yritimme uudelleen, vaikka sunnuntain Sri Lankan isku aiheutti keskustelun uskonnollisten kohteiden turvallisuudesta.  Kostoisku on mahdollinen myös täällä, sekä jyrkkää ideologiaa että valmiutta käyttää silmitöntä väkivaltaa löytyy ääripiireistä. Turvallisuustoimet täällä ovat systemaattisia ja näkyviä, jokaisen ostoskeskuksen ovella on vartija ja metallinpaljastin, hotelleihin mennessä skannataan kaikki tavarat. Luotimme turvato...