Koskeeko tämä myös minua?

Myytävänä kananlihapullia ja nuudeleita

Omien poikalasteni ollessa kouluikäisiä meillä oli usein eteisessä ylihypittävinä seitsemän paria sen ajan hittikenkiä, ylipehmeitä löpsylenkkareita. Se tarkoitti myös, että piti laatia yksityiskohtaiset vessan käyttösäännöt ja ripustaa ne pytyn taakse seinälle. Viimeiselle riville kirjoitin "Kyllä, tämä koskee myös sinua."

En suinkaan itse ollut keksinyt moista ohjeen terästystä, vaan kopioin idean ETYJ:n Pristinan konttorin vessan seinältä heti sodan loputtua syksyllä 1999.  Siellä kävijät olivat taatusti täysi-ikäisiä, mutta silti oli pitänyt mennä tiukkaan ohjeistukseen, jotta vaikeissa oloissa töitä tekevät eivät joutuisi oman työnsä ohella harjaamaan pyttyjä kollegoidensa jäljiltä. Oman käyttäytymisen ja sen seurausten arvioiminen kun ei suju kaikilta, vaikka muuten voisikin olla jonkin alan huippuekspertti.

Eilen kotiimme tuli uudet ohjeet. Alakerrassa mitataan kaikilta kuume ja jos se on koholla, ohjataan lääkärintarkastukseen. Se tuntui ystävälliseltä, talossa asuu paljon lyhytaikaisilla sopimuksilla olevia ulkomaalaisia. Oikean sairaalan löytäminen voi olla vaikeaa ilman paikalliset olot ja kielen hallitsevan henkilökunnan apua.

Illalla kuulin, että autonkuljettaja tulee normaalisti töihin, vaikka kuljetettava hoitaa tehtäviään kotikonttorista käsin. Kuljettaja on valmiudessa alakerrassa, ison tornitalomme piha-alueella on levähdyspaikkoja autonkuljettajille. Iltamyöhään aloin miettiä, että meneeköhän se sittenkään oikein.

Kuljettajamme on erittäin sosiaalinen ihminen. Jos olen viisitoista minuuttia kaupassa, autoon palatessani hän on jo luonut keskusteluyhteyden muihin pihalla oleskeleviin, olivat ne sitten vartijoita, muita kuljettajia tai mie bakson myyjiä. Hän myös tietää elämästämme asioita, joita emme varmasti ole hänelle kertoneet, kuten asuntomme vuokrasopimuksen pituuden ja mihin menemme kyläilemään ensi viikonloppuna. Omalla asuinalueellaan hän on yhteisön vaaleilla valittu puhemies, eli tuntee kaikki alueellaan ja hänelle toimitetaan monenlaisia asioita.

Tällä seudulla on jo yksi vahvistettu covid19-koronaviruksesta aiheutunut kuolemantapaus. Kuljettajamme oman ja vaimon perheen kodin ympäristössä saattaa myös olla sairastuneita. Molemmat asujaimistot ovat tiiviisti asutettuja kampungeja Jakartan vilkkailla alueilla. Jo se, että autonkuljettajamme liikkuu monilla asuinalueilla päivän aikana, lisää riskiä viruksen tarttumiseen. Pitkäaikainen oleilu eri kulmakunnilta tulevien autonkuljettajien ja muiden seurassa kohottaa riskiä vielä enemmän.

Aamulla ajattelimme asian uudestaan. Kuljettaja kävi hakemassa meille  pari galloonaa vettä ja lähti kotiinsa sen jälkeen. Onneksi tuli ajateltua, mitä seurauksia kuljettajan kahdeksan tunnin seuranpidolla muiden työntekijöiden kanssa voisi olla. Hän säntillisenä ja vastuuntuntoisena ihmisenä ei varmasti tahallaan vaaranna kenenkään terveyttä ja nosta riskiä sairastua tai sairastuttaa muita. Mutta kun meillekään ei tullut heti mieleen, ja täällä noudatetaan huonompiakin ohjeita, jos ne on ylhäältä annettu. Paitsi autonkuljettajamme. Ehkä hän olisi linnoittautunut autolleen eikä olisi laskenut ketään viittä metriä lähemmäksi, jos olisi joutunut jäämään valmiuteen.

Koronaviruksen näkymätön uhka pakottaa miettimään asioita kollektiivisesti. Tälläkin hetkellä joku ajattelee, että tämä ei koske minua. Oikeastaan olen vähän kateellinen ihmisille, joilla on vielä usko siihen, että he selviävät, vaikka sairastuisivatkin, jotka eivät missään tapauksessa usko tartuttavansa muita ja mitä siitä, vaikka kuolo korjaisikin, kaikkihan me joskus kuolemme. Ihmisiä kuolee nälkään, ilmansaasteisiin ja kotona voi saada sähköiskun.

Mutta ainakin omassa elämässäni olen jo monta kertaa nähnyt sellaisten riskien toteutuvan, joita en olisi ottanut, jos olisin tiennyt niistä ja joita olisin voinut jollain tavalla välttää. Ehkä tietoa on ollut, mutta en ole ajatellut asian koskevan myös minua. Nyt olemme koko maailma siinä tilanteessa, että meille tarjotaan ikäviä faktoja, joita ei haluaisi kuulla ja joiden ei haluaisi koskevan myös minua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7. päivä, paluu arkeen

Perinteinen joulupostaus

Joulukuun kuudennen jälkimietteitä