Tänne jääneen kuva tilanteesta

Me olemme nyt täällä Indonesiassa edelleen, niin kuin pitikin. Olin koko alkuvuoden pohtinut, joko on aika tilata liput Suomeen. Pari kertaa kävin googlailemassa lippujen hintoja jo helmikuussa, kun paha vatsainfektio muistutti täällä asumisen riskeistä. Suomeen paluu välähti mielessä seuraavan kerran, kun koronaepidemian ja matkustusrajoitusten edetessä joitain lasten kanssa täällä asuvia lähti Suomeen pari viikkoa sitten.

Olemme täällä siinä mielessä omillamme, ettei meitä kotiuteta ellemme itse lähde. Vaikka olemmekin jo pari kertaa harkinneet uudelleen täällä oloamme, niin päätimme taas pysyä yhdessä kun kerran yhdessä tänne lähdimme. Puoliso työskentelee suuressa indonesialaisessa monialayrityksessä, joka pyörittää paperiteollisuutta, sairaaloita ja vaikka mitä. Hänellä on nyt tekemistä omalta osaltaan olla ohjeistamassa ja toimeenpanemassa tilanteen edetessä muuttuvia määräyksiä. Hänen työnsä avaa myös oivan kurkistusaukon Indonesiaan, kuinka organisaatiot toimivat ja miten siellä hallitaan vaikeutuvaa tilannetta.

Täkäläisessä johtamiskulttuurissa käskyjä annetaan ylhäältäpäin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kuka ei tottele, häntä rangaistaan. Kasvojen menettämisen pelko saa ihmiset tottelemaan sekä hyviä että huonoja ohjeita. Myös vanhoja tilanteeseen sopimattomia ohjeita noudatetaan pilkuntarkasti, ellei niitä ole kumottu asianmukaisin menoin. Sooloilulle ei ole sijaa, paitsi, että täällä on myös kehittynyt anteeksipyyntämisen ja -antamisen kulttuuri. Jos tulee joku ongelmatilanne, josta ei pääse eteenpäin, kannattaa kokeilla anteeksipyyntöä. Jos olet ollut pitempään tekemisissä jonkun ihmisen kanssa, hyvästelynä toimii parhaiten vanha kunnon "Kiitos ja anteeksi".

Kiinan tilanne on ollut täällä hyvin tiedossa. Yrityselämässä mandariinikiina on toinen virallinen kieli, liikesuhteet Kiinaan ovat moninaisia,  tavarat, ihmiset ja raha liikkuvat vilkkaasti maiden välillä. Indonesian väestöstä vain 1,2 prosenttia on etnisiä kiinalaisia, mutta sekin tarkoittaa melkein kolmea miljoonaa ihmistä. Kiinan vastustuksesta huolimatta Indonesia kielsi matkustushistoriaa Manner-Kiinasta omaavien saapumisen Indonesiaan jo helmikuun viidentenä päivänä. Sitä ennen oli lentokoneellisen verran Kiinasta tulleita matkustajia laitettu karanteeniin.

Indonesia on yrittänyt pitää tarkkaa kirjanpitoa sairastuneiden liikkeistä. Tässä Jakartan liepeillä ensimmäinen varma tapaus oli japanilainen mies, joka Indonesiasta lähdettyään todettiin koronaviruksen kantajaksi Singaporessa. Sitten oli jo pakko myöntää, että myös Indonesiassa miehen lähipiiri oli sairastunut. Edelleen puhuttiin tuoduista tapauksista, ei maan sisäisistä tartunnoista. Kun nyt maan yksi ministerikin on sairastunut, joku irvileuka ehti kysyä, kävikö hänkin tanssimassa sen miehen kanssa. Sairastuneen miehen kun tiedettiin ennen lähtöään Indonesiasta.osallistuneen juhliin, joissa tanssittiin

Ohjeita siis noudatetaan, mutta mitä tahansa ohjeita ei täällä kannata antaa. Siksi täysi yhteiskunnan sulku Kiinan tapaan on todettu toistaiseksi paikallisiin oloihin sopimattomaksi. Ihmisillä ei ole joustonvaraa. Minun ei tarvitse kuin mennä parvekkeelle ja katsoa parin sadan metrin päässä olevaa rakennustyöläisten parakkia ymmärtääkseni, mitä yksi viruksen tartuttaja voi saada aikaan noissa oloissa. Parakissa ei todennäköisesti ole kunnollisia saniteettitiloja eikä vesihuoltoa. Ainakin kuivan kauden jälkeen heti ensimmäisten rankkasateiden jälkeisenä aamuna parakin ympäristöön oli ilmestynyt kymmeniä metriä täysiä pyykkinaruja.

Jos naapurini alkavat sairastamaan joukottain, heille ei ole lääkinnällistä eikä muutakaan apua riittävästi tarjolla. Asukkaat ovat nuoria ja hyväkuntoisilta, Indonesian muilta saarilta ja Jaavan eri alueilta muuttaneita siirtotyöläisiä. He voivat selvitä lievin oirein, mutta joukkoon mahtuu varmasti myös ennestään sairaita. Millä hinnalla heidän keskuuteen syntyy laumasuoja, sitä en halua nähdä. En etenkään kun he ovat tuossa viidenkymmenen metrin päässä talomme seinästä rakentamassa toista tornia tämän viereen. Kun kyseessä ei ole mikään slummi, vaan täkäläisiin oloihin nähden luksusparakki, mikä mahtaakaan olla tilanne, kun sairaus lähtee leviämään niissä slummeissa vähän kauempana.

Haavoittuvuuksien lisäksi tässä yhteiskunnassa on myös vahvuuksia. Indonesian kehitys on dynaamisessa vaiheessa, täällä ollaan mobiilipalvelujen käyttämisessä jo todella pitkällä.  Kahvilaan menemisen sijaan tilataan mopolähetti hakemaan kahvit, ja kaikki nuoret miehet, joilla ei ole muita töitä, mutta on mopo, ovat kännykkäviestin päässä tilausta odottavia mopolähettejä. Jos heitä ei määrätä kotiin, tilannetta voidaan hallita jonkin aikaa, vaikka suuri osa väestä joutuisikin eristykseen Eikä heitä ehkä määrätä kotiin, kun GoJekin perustaja, valovoimainen start-up tähti, istuu hallituksessa opetus- ja kulttuuriministerinä.

Myös jotkut haavoittuvuudet näyttävät uudessa tilanteessa vahvuuksilta. Uskonnolliset yhteisöt, ne samat, jotka tilaisuuksia järjestämällä ovat edistäneet viruksen leviämistä, ovat myös tärkeitä vaikuttajia ja avustustyöntekijöitä kansan keskuudessa. He myös pystyvät rauhoittamaan omiaan tilanteen kiristyessä. Mutta jos suuri osa väestöstä ei ole töissä ja saa palkkaa maksaaksensa jokapäiväisen nasi gorenginsa, seurauksena ovat ennen pitkää ryöstelyt ja levottomuudet. Kehittyvässä demokratiassa armeija- ja turvallisuusviranomaiset ovat toimintavalmiudessa eikä heidän osaamisensa käyttöön otossa aikailla. Luulen, että jo alkuvaiheessa sotilaat joudutaan määräämään kaduille, jos tiukempia rajoituksia aletaan soveltaa, meidän kaikkien turvallisuuden vuoksi. Sitäkään ei kukaan halua, ihmisillä on ikäviä muistoja poikkeustiloista.