Eristäytyneen yhteydenpitoa

Silloin muinoin, kun vielä kasvoin neito kaunoinen isäni majassa, kerrottiin, että siellä jossain Yöveden niemen kaukaisimmassa kärjessä asui ihan oikea erakko. Koska häntä ei ollut kukaan tuttavapiirissäni nähnyt, niin hänestä tiedettiin vain nimi, Platan.  Miksi hän oli erakoitunut, sitä ei kukaan ainakaan minulle kertonut. Oli myös jotenkin epähienoa yrittää udella jotain erakosta. Kun ihminen on erakko, se on sillä selvä. Hänellä on syynsä  elämänvalintaansa ja sitä kunnioitettakoon.

Nykyaikana erakoituminen on helppoa. Laittaa vain Internetin kiinni, niin eipä tule kukaan elämänrauhaa häiritsemään. Ehkä perikunta jossain vaiheessa alkaa ihmettelemään, joko olisi jaon aika. Ehkä voi myös tulla jehovia ja muita ovelta ovelle kaupustelijoita. Kun minulla oli kerran toimisto asuinkerrostalossa, tulin avanneeksi oven karskin oloiselle miehelle. Hän alkoi samantien tarkastelemaan oveni turvallisuutta, silmäili ensin lukkoa, onpa helposti murrettava. Sitten hän katsoi saranapuolta, tuosta vääntämällä saa sorkkaraudalla koko oven irti. Mutta hänellä olisi edullinen ratkaisu oven vahvistamiseen. Torjuin kaupat ilmoittamalla, ettei minulla ole mitään varastettavaa. Ajatuksenani oli myös varmistaa, ettei hän tule saranapuolelta sisälle heti töistä poistuttuani. Erakko voisi haluta juuri tuollaisen vieraan käymään ja varmistamaan, ettei tule kutsumattomia vieraita.

Mutta tästä Platanista, ehkä hän oli tullut jostain rajaa takaa, eikä hänellä ollut papereita. Niitäkin oli vielä silloin 70-luvulla oli. Niitä paperittomia. Nythän Suomi on palauttanut rajatarkastukset maan rajoille, myös EU:n sisärajoilla, sulkenut ne, ja lisäksi tehnyt yhden sisäisen rajan Uudenmaan ja muun Suomen välille. Nyt täytyy olla paperi, jolla osoittaa, että on ihan hyvä syy mennä Helsinkiin tai sieltä pois.

Ei ole kuin vähän kolmatta sataa vuotta siitä, kun Värälän rauhan raja kulki vähän Kuolimon pohjoispuolella ja halkoi Saimaan selkiä. Silloin ei kyllä vielä kukaan kysellyt papereita,  naapurikylään saatettiin helposti paeta vaikka asevelvollisuutta Venäjän armeijassa. Terveisiä sinne Savitaipaleelle kaikille rajan taakse jääneille sukulaisille. Koskaan ei näköjään tiedä, mihin vedetään raja ja mille puolelle joutuu.

Meillä on täällä Indonesiassa rauhallista, asumme fyysisesti erakoituneina monen oven takana. Juuri hätistimme yhteisvoimin ulos kutsumatta kotiimme saapuneen torakan, mene sinäkin siitä! Meillä on koti, toimeentulo ja virallinen oikeus oleskella täällä, vaikka rajoja on suljettu ja lentoja peruttu. Useimmat länsimaalaiset ovat matkustaneet jo takaisin kotimaihinsa, ei tänne ole paljoa rouvaseuraa jäänyt. Ulkoministeriöiden viestit paluulennoista käynnistävät minullakin joka kerta ajatusprosessin, pitäisikö nyt viimeistään lähteä. Ehkä pitäisikin, mutta tähän asti olen saanut houkuteltua itseni jäämään. Mikä tässä on ollessa, kun torakat vain pysyvät poissa.

Eikä tuo koti-Ruotsi nyt houkuttele, etenkään kun koti on koronakriisin yhdessä pahimmista tautipesäkkeistä, Tukholman kupeessa.  Seuraan kotitaloni kuulumisia FB-ryhmässä, ei mitään havaintoa koronaviruksesta siellä. Sen sijaan ollaan kokoonnuttu seuraamaan kultaisen sillan matkaa Slussenille, parkkipaikalla on paperiton auto ja joku on unohtanut roskapussin ulko-oven viereen. Vad är det för fel på folk?  Suomessa taas olisin uhka kansanterveydelle ja terveydenhuollon kestävyydelle. Kansalaisuus ja vapaa-ajan asunto, saisikohan niillä tiedoilla lähteä lentokentältä valtion kyydillä kohti Savoa?

Koronavirus on tehnyt ympäristöstä pelottavan. Indonesiassa pelottaa siksi, että henki lähtee vielä huomattavasti helpommin kuin pohjoismaisen terveydenhuollon huomassa, jos sen taudin vaikean muodon saa. Mutta kyllä täällä varmaan hoidetaan parhaan mukaan, se paras ei vain välttämättä ole niin hirveän tasokas paras. Ihmisten välisiä jakolinjoja tänne on syntynyt ihan maan sisälle. Nyt on tullut kiista siitä, saako koronavirukseen kuolleita haudata omalle hautausmaalle. Pancacilansa sisäistäneet indonesialaiset ovat kiistelleet vainajien sijoituspaikoista, kun pelottaa.  Ihminen voi uhata toista vielä muovipussiin pakattuna ja desinfiointiaineilla kyllästettynä.

Onnellisia olemme me ihmiskuntaan kuuluvat, kun tämä iski vasta nyt, kun maailmassa melkein kaikkien ulottuvilla on puhelin ja mahdollisuus kysyä mitä kuuluu, jos asia kiinnostaa. Fyysisen kotiinsa linnoittautuneen olomuodon lisäksi meillä on myös sosiaalinen minä, joka ulottuu yhteydenpidon avulla kauas kotiseuduiltamme. Oli kyllä niin fiksusti sanottu Sauli Niinistöltä, että pidetään fyysistä etäisyyttä ja lisätään henkistä läheisyyttä. Eikä sitä henkistä läheisyyttä varten tarvitse aina mitään sähköisiä välineitä. Telepatia toimii yli maitten merien niiden välillä, joilla on henkinen yhteys.

Kommentit

  1. Hei Paratiisiin, täällä Metsäläisten Maa siinä Sveamamman marsipaanimaan vieressä tämä maa, jossa Laki on Laki ja Poikkeuslaki etenkin, sillä siihen on herrattu sentään varsin pitkät perinteet, että sellainen valmiuslaki kannattaa tässä maassa aina olla (ei ole vielä näkynyt..."niitä" ;) jos teidät mitä tarkoitan). - Telepatian toiminnalle annan raikuvat aplodit samoin kuin urhoollisuudelle torakkasotaa vastaan. Kaiken näkymättömän ja fantasioitavan uhkan keskellä torakkasota tuo jotenkin herttaista maanläheisyyttä tähän kaikkeen. Vähän sama kuin se, että kesken etäluennon pidon kaatuu epähuomioissa tyhjyyteen huiskaistessa iso lasillinen wishyvettä työpöydälle. - Tsempit kolinasoitinmaahan ja voimia eristykseen - samassa liemessä täälläkin ja oikeastaan melkein henkeä pidätellen erityksissä haluaisi pysyäkin. Sillä eräällä työlistalla nimeni vääjäämättä roikkuu noustakseen pykälä kerrallaan kohti valokeilaa. Mutta än så länge: bis Bald! Klara.

    Ps. tuossa alla on kaksi klikkauskohtaa. Toisessa on ruutu edessä ja lukee "Ilmoita", joinen on kapiitteleilla ja siinä lukee JULKAISE. Vasen silmä katsoon (kuka meidän katolla kulkee!?) Ilmoita:kseen ja oikea JULKAISEkseen. Jalitse JULKAISEksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys, olen ommellut kasvonaamioita sellaisella puhinalla, etten ole ehtinyt kurkistaa tänne blogimaahan. Juu, ihan omalla standardilla, mutta väliäkös sillä, ei HVK:kaan välittänyt vaikka välittäjänä oli vippifirman vararikkoon joutunut pääjehu. Yritetään nyt saada se lista pysymään rauhallisena. Katsoin juuri marsipaanimaan ohjelmaa, siellä ollaan huolissaan pitäisikö nyt pikalaihduttaa, kun kohta on kuitenkin koronan kourissa. Onneksi oli fiksu kollegasi, sanoi ihan kylmästi, että pikalaihtuminen ei ole mahdollista, jos kärsii vakavasta ylipainosta. On siellä järkeviäkin ihmisiä! Kiitos tsempeistä, ja toivotaan lisää noita torakan ja kaatuvien vesilasien kokoisia ongelmia. Meillekin tuli ihan hirmuinen voimaantuminen, kun torakka oli saatettu alas seitsemännen kerroksen parvekkeelta! Yes we can! Rauhaisaa pääsiäistä, Klara, kram!

      Poista
  2. Hei Paratiisiin! Olen takuulla laittanut tähän -muistaakseni eilen- tekstiä. Onko jotkut eläintorien takahuoneissa kerniliinan päällä konettaan sompailevat viirusilmähäkkerit iskeneet silmänsä Paratiisiporukkaan ja juustohöyläilevät tälläisen sivistyneen ja mitä hienostuneimman nimimerkin älyä säkenöivät viestit roskakoppaan. Näpit irti kirjaimistani te sisiliskoin syöjät ja pääskysenpesän imeskelijät! (Minäkö muuttumassa vihamieliseksi tiettyihin suuntiin ja ihan aiheetta?) Voimia torakkataisteluun toivoo Klara vdH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klara, älä ole huolissasi, se Tiina J:n kanssa kasvonaamioalalla kilpaileminen on niin aikaavievää touhua, että blogin kommenttilootaa ei vaan ehdi kurkistaa. Sain selkäni järjettömän kipeäksi ja ensimmäisen tilauksen, josta olen äärimmäisen iloinen. Kyseessä on nimittäin Trumpin tiukka kannattaja, ja nyt hän haluaisi minun ompelemia kasvonaamioita! Ainut vain, ettei minulla ole yksityislentokonetta, ja posti ei kuljeta oikein mitään täältä.

      Hälsar Lea

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentoi kernaasti!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?