Vankeina paratiisissa

Indonesian koronavirustilanne on saavuttanut vihdoin Helsingin Sanomat , kovin ohkaisin tiedoin vain ollaan liikkeellä. Tilanne on päällä ja kaikkein kurjinta on tietoisuus, että täällä koronaviruksen aiheuttamaan sairauteen kuolee huomattavasti varmemmin kuin monissa muissa maissa. Se olisi mielestäni ollut se uutinen, joka Suomeen olisi pitänyt kertoa. Kriisitietoisuutta on ollut, mutta muutamaa ostospaniikkia lukuunottamatta isompia ylilyöntejä ei ole tapahtunut. Täällä ei myöskään olla oltu koko odotusaikaa toimettomia. Kouluihin tammikuussa joululomalta palaavia ohjattiin jo karanteeniin, ja jotkut tehtaat eivät ole huolineet vierailijoita ainakaan yli kuukauteen. Joudun käymään terveydenhoidon yksikössä helmikuun alkupuolella. Maan tapaan henkilökunnalla ja monilla asiakkailla oli hengityssuojat naamallaan.  Itsekin siirryin täydeltä tuolirivistöltä sille puolelle, jossa ei ollut kuin muutama muu lisäkseni. Jo silloin aistin, kuinka monet katselivat toisiaan odotusaulan t...

Pääsiäisen aikaan kävimme uskontojen välistä dialogia. Jakartassa katedraali ja moskeija sijaitsevat toisiaan vastapäätä saman kadun varrella, samoilla parkkipaikoilla seisovat välin muslimien, välin kristittyjen autot. Ensimmäisen kerran yritimme vierailla pyhätöissä pitkänäperjantaina. Se oli huono valinta, liikenne oli tukossa, kun kristityt tungeksivat pitkänperjantain messuun ja muslimit perjantairukouksiin. Meidät käännytettiin jo pelkän ulkonäön perusteella katedraalilta, sisälle pääsivät vain ennalta kirkonmenoihin ilmoittautuneet. Maanantaina yritimme uudelleen, vaikka sunnuntain Sri Lankan isku aiheutti keskustelun uskonnollisten kohteiden turvallisuudesta.  Kostoisku on mahdollinen myös täällä, sekä jyrkkää ideologiaa että valmiutta käyttää silmitöntä väkivaltaa löytyy ääripiireistä. Turvallisuustoimet täällä ovat systemaattisia ja näkyviä, jokaisen ostoskeskuksen ovella on vartija ja metallinpaljastin, hotelleihin mennessä skannataan kaikki tavarat. Luotimme turvato...

Hassujen yhteensattumien kautta täällä kaukomailla ollessani oman suvun historia on tullut lähemmäs. Tätä ennen olen ihmetellyt sukututkijoita, jotka viettävät aikaa kirkonkirjoja lukien, minulle suku on satasivuinen sielunsilmillä selattava naamakirja, joka herää eloon hautajaisissa. Mitä tutkimista siinä on?  Mutta kun sukulaiset eivät ole arjessa mukana, niin ehtii ajatella niitä kaukaisempiakin sukulaisia. En edelleenkään ole kiinnostunut sukupuun rakentamisesta, mutta suvun mysteerit eivät jätä minua rauhaan. Yksi mysteeri nousi esille, kun vaadin veljeäni tarkistamaan, onko meillä biologista sukuyhteyttä erääseen julkisuudessakin esillä olleeseen henkilöön, joka etsii Suomessa sotavankina ollutta karjalaista isoisäänsä. Veljeltä tulee vastaus, että rajasin haun lähisukulaisiin, kuka tämä on? Katselemme täysin tuntematonta nimeä, jolla on paljon samoja dna-ketjuja toisen lähisukulaisen kanssa. Paljastuu, että sodan aikaan 18-vuotias äiti synnytti ennenaikaisesti la...

Tänä jouluna meiltä jäävät kaikki tärkeimmät jouluperinteet kokematta.  Ruotsissa asuessamme pakkasimme itsemme laivaan viimeistään aatonaattona tuhansien muiden ruotsinsuomalaisten kanssa,  söimme laivan ravintolassa jouluaterian kinkkuineen, laatikoineen ja janssonin kiusauksineen ja seuraavana aamuna ajelimme halki jouluvalaistun Etelä-Suomen kotimaan kotiin. Ruotsin joulun odotuksesta omaksuimme rituaaleiksemme ruotsinsuomalaisen koulun joulumarkkinat, suomalaisen seurakunnan kauneimmat joululaulut ja Tukholman vanhankaupungin joulutorin. Suomessa taas joulupyhien traditioista olemme noudattaneet joulukuusen koristelua aattona, ruokailuja perinteisin herkuin ja jouluaamun jumalanpalvelukseen rientämistä. Vaikka täällä Jakartassa olemme voittopuolisesti muslimien keskuudesssa, joulu näkyy ympärillämme koristeina, valoina ja väreinä, ja tutut joululaulut soivat kauppojen taustamusiikkina. Kristityt ovat aika tiukoilla Indonesiassa, joten joulun esillä olosta voi iloita...