Vankeina paratiisissa

Uuteen kotiin muuttaminen on käynnistänyt varustelukierteen. Ruoanlaitto hiirten ja gekkojen seurassa ilman toimivaa uunia ei houkutellut, vaan rutiiniksi muodostui vihannes- ja kalakeittojen valmistaminen isoina annoksina moneksi päiväksi. Söimme kilotolkulla vihanneksia ja jos jotain tukevampaa kaipasimme, kävimme syömässä lähiseudun ravintoloissa. Kaikin puolin toimiva konsepti niihin olosuhteisiin ja edisti myös vanhan vaatekoon rajoissa pysymistä. Nyt ihanassa keittiössä ja hyvällä uunilla valmistuu ruokaa liikaakiin.  Jääkaapissa on nyt täytettyjä paprikoita ja hernekeittoa, pakastimessa leipää, kaikki täysin omatekoista. Olen ostanut taikinantekokoneen, jossa on lihamylly ja tehosekoitin. Laite on halpaa ja hyvää kiinalaista laatua, vaikka haaveilen edelleen Kenwoodin ruoanlaittorobotista. Tässä laitteessa on tilava kulho, loogiset toiminnot, tukevat lukitusmekanismit eikä turhia hienosäätöjä. Innostuimme myös kutsumaan vieraita viikonloppuna syömään. Tarvittiin lisää ...

Lumeparatiisi kauppakeskuksen katolla Suomen naistenpäivän sote-uutiset muistuttivat,  että jokaviikkoiseksi traditioksi muodostunut refleksologi-käyntini oli unohtunut. Fysioterapiaankaan en ole ehtinyt. Koska täällä käyn ihmisten silmissä - ja mistä sen tietää jos oikeastikin - elämänkaaren viimeisen kvartaalin loppupuolta, olen ymmärtänyt ryhtyä vanhukseksi. Siksi tarvitsen monenlaisia hoitoja toimintakykyni ylläpitämiseksi. Edellisen asuinalueemme sisäänkäynnin vieressä oli varsinainen hoivakeskittymä, muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan sijaitsivat Happy and Healthy reflexology and family massage sekä Salveo acupuncture and physiotherapy . En olisi uskaltanut Happy and Healthyyn sisälle, ellei uima-altaalla tapaamani Josephine-tyttö, 11 v., olisi kertonut vanhempiensa käyvän siellä. Vaikka nimessä lukee Family massage, se voi olla hämäystä. Ensimmäisellä kerralla menimme illalla varaamaan aikaa, ja hieman ihmettelin vahvasti meikattuja tyttöjä ja aivan liian nuor...

Muutimme uuteen asuntoon viime lauantaina. Sunnuntaiaamuna herättyäni en ensimmäisenä vilkaissut lattialle, oliko sängyn viereen kasvanut termiitin keko. Sateesta huolimatta en kylpyhuoneeseen mennessäni harmitellut homeisen seinän laajenevaa vesiläikkää. Avasin keittiön oven ihan noin vaan. En ensin hakannut oveen, sitten narisuttanuttanut saranoita ovea edestakaisin heiluttelemalla, en läpsytellyt käsiä. Keittiöön kurkistettuani en säikähtänyt, kirkaissut ja peruuttanut kiivaalla loikalla takaisin oven taakse. Tiskialtaasta ei hypännyt gekkoa, mikron takaa ei vilahtanut hiirenhäntää, torakka ei sätkinyt henkitoreissaan lattialla, eikä jätöksiä ollut ilmaantunut yön aikana asuntoomme. Ei tarvinnut parkita hermojaan hetkeksi ja kurkistaa autotallin puolelle, olisiko siellä loukusta irrotettava hiirenraato odottamassa miestä kotiin, kun minä en siihen vain voi koskea. Ikkunasta näkyivät muurin sijasta vastapäiset tornitalot ja kaukana häämöttävä Jakartan pilvenpiirtäjien siluetti. ...

Pikkukotimme saa nyt uudet asukkaat, ja me muutamme kilometrin päähän tornitalon seitsemänteen kerrokseen. Saamme kunnon keittiön. Tämän asunnon keittiön puutteet olivat kyllä tiedossamme jo etukäteen, mutta sivuutimme ne ajatellen, ettei sillä keittiöllä ole niin väliä. Saahan sitä halpaa ravintolaruokaa.  Vaan meistä tulikin innokkaita kotiruoan laittajia täälläkin. Minikeittiö ei riittänyt tarpeisiimme. Nyt kun pääsemme muuttamaan,  aion linnoittautua keittiöön leipomaan, sillä uudessa asunnossa on myös sähköuuni.  Rapion myllyn ruisjauhot ja sysmäläinen leipäjuuri saavat tutustua toisiinsa täällä kaukomailla. Vaikka alkuun luulin, että pienellä fiksaamisella saan loihdittua tästä miellyttävän kodin, niin ei se vain onnistunut. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui fauna, seuraavaksi talon huono kunto, keittiön kanssa ehkä olisi pystynyt elämään. Gekot syövät seiniin koloja, josta ne kaivavat termiittejä, ja samalla termiitit pääsevät sisälle. Kyllä, ne syövät rapattua...

Etualalla oli ruusukaktus Aamukahvia pikku patiollamme nauttiessani olen nyt muutamana aamuna kiinnittänyt huomiota ahkeriin muurahaisiin ja heidän yhteistyökykyynsä. Ensin huomasin patiolle selälleen kellistyneen torakan liikkuvan, vaikka jalat sätkivät viimeisiä vetojaan ilmassa. Silmälasit päähäni saatuani ymmärsin, että torakkaa oltiin saattohoitamassa kymmenien muurahaisten yhteisvoimin. Vahvimmat kantoivat torakkaa harteillaan, älykkäimmät ohjailivat sarvista tai mitä ne viuhakkeet nyt ovatkin. Loput pyörivät ympärillä ja jollain kehittyneellä viestintäsysteemillä viittilöivät suuntaa, minne väsynyt kaveri korjataan sätkimään viimeiset potkunsa. Kun hetkeksi vilkaisin muualle, porukka väsyneen torakan ympäriltä oli kadonnut kahvitauolle. Ajattelin, että siihen se jää raivattavakseni.  Mutta ei, kyllä ne jollain konstilla sen pois raahasivat, olivat tietysti rakentin lavetin ja palkanneet lisää työvoimaa. Harmi, etten nähnyt. Seuraavana aamuna ei ollut mitään parinsa...

Muuttaessamme Indonesiaan emme asettaneet suuria vaatimuksia sopeutumisellemme. Voimme ihan rauhassa pitää kaikki piintyneet suomalaiset tapamme niin kauan, kun emme häiritse paikallisia asukkaita. Ikä kuudenkympin kieppeillä on armollinen, suurimmat elämän saavutukset ovat jo menneisyydessä, urasuunnitelmia ei tehdä eikä uusia ovia availla. Yritetään vain olla jotenkin tehtävässämme hyödyllisiä ja jakaa osaamistamme, kun tämä tilaisuus on avautunut. Elämä voi asettaa vielä isojakin vaatimuksia meille, mutta nyt otetaan rauhallisesti. Tänne muutto tuntuu elämän ylimääräiseltä sivuaskeleelta. Nuorempana en olisi osannut olla tyytyväinen elämään neljän seinän sisällä, kun ympärillä ovat suurkaupungin miljoonat mahdollisuudet. Tuntuu saavutukselta olla muuttanut tänne ja osata huolehtia itsestään ilman isompia päivittäisiä sähläyksiä. Mielelläni opettelisin kieltä, mutta olen katsonut tärkeämmäksi kirjoittaa uutta painosta kirjastani. Edellinen painos on jo osittain vanhentunut. Vaik...

Tahu Telur Kayukayussa Tähän tottuu. On päiviä, ettei ajattele, missä on. Vaikka muuttaisi kuinka suureen kaupunkiin, aina muodostuu se vakiintunut reitti, jota toistaa päivittäin.  Lähikaupan valikoima ei riitä, joten käyn marketeissa, ja yritän pakottaa itseni käymään aina eri paikoissa, etten aivan urautuisi. Ruokapaikkoja löytyisi jokaiselle vuoden päivälle eri ravintola, mutta kun uutuudenviehätys on haihtunut, mikään niistä ei houkuttele. Ruokaillessa ei kuitenkaan kannata unohtaa olevansa ulkomailla. Indonesialaisessa ruoassa on kaksi tympivää piirrettä, sokeri ja tulisuus. Jos ruoka ei polta suuta, se on kuorrutettu makealla töhnällä. Kolmas ruokavaliota kaventava ominaisuus ruoan valmistaminen friteeraamalla tai paistamalla. Periaatteessa täkäläinen ruoka on hyvää ja alkuun houkuttelevaakin,  mutta ei vain vanha koira opi uusia makuja eivätkä vanhat ruoansulatuselimet kestä paikallista paistorasvaa.  Onneksemme aivan kotimme vieressä on yksi seutukunn...