Tulisia yllätyksiä

Tahu Telur Kayukayussa
Tähän tottuu. On päiviä, ettei ajattele, missä on. Vaikka muuttaisi kuinka suureen kaupunkiin, aina muodostuu se vakiintunut reitti, jota toistaa päivittäin.  Lähikaupan valikoima ei riitä, joten käyn marketeissa, ja yritän pakottaa itseni käymään aina eri paikoissa, etten aivan urautuisi. Ruokapaikkoja löytyisi jokaiselle vuoden päivälle eri ravintola, mutta kun uutuudenviehätys on haihtunut, mikään niistä ei houkuttele. Ruokaillessa ei kuitenkaan kannata unohtaa olevansa ulkomailla.

Indonesialaisessa ruoassa on kaksi tympivää piirrettä, sokeri ja tulisuus. Jos ruoka ei polta suuta, se on kuorrutettu makealla töhnällä. Kolmas ruokavaliota kaventava ominaisuus ruoan valmistaminen friteeraamalla tai paistamalla. Periaatteessa täkäläinen ruoka on hyvää ja alkuun houkuttelevaakin,  mutta ei vain vanha koira opi uusia makuja eivätkä vanhat ruoansulatuselimet kestä paikallista paistorasvaa. 

Onneksemme aivan kotimme vieressä on yksi seutukunnan tyylikkäimmistä ravintoloista, Kayukayu. Nimensä mukaisesti puulla rakennettu ja sisustettu paremman luokan ravintola tarjoilee paikallista indonesialaista ruokaa, naapurisaaren Sulawesin makuja ja melko kansainvälisiä signature-annoksia.  Kajukajun pitkien pöytien äärellä on joka ilta isoja seurueita juhlimassa syntymäpäiviä. Ystävällinen vaikka joskus väsynyt nuori henkilökunta tekee töitä innolla ja palvelu pelaa. Kayukayussa ruoka on huolella tehtyä, ainakin pihvi, mangokana ja kanavartaat erinomaisia. Samoin friteerattu tofumunakas, tahu telur, kasvisliemen kanssa hurmasi jo ensimmäisellä kerralla.

Tilasin viimeksi Kayukayussa käydessäni Indonesiassa ruokavaliooni palanneen naudanlihapihvin, mies paremmin paistoruokaa sietävänä ja vähemmän nälkäisenä sitä friteerattua tofumunakasta kasvisliemen kanssa. Kun ruokarajoituksistani huolimatta niin pidän siitä tofumunakkaasta, viimeiseksi otin vielä lusikallisen sitä ja reilusti kasvislientä päälle.  Saman tien kun sain vietyä ruoan suuhuni tajusin tehneeni virheen. Poltin vasemman puolen suustani, silmät alkoivat vuotamaan, riisin syöminen ei auttanut, veden juominen vielä vähemmän. Mangopannakotta rauhoitti tilanteen. Kasvisliemestä löytyi tällä kertaa vihreitä chilipalkoja pienenä yllätyksenä.

Seuraavalla kerralla valitsin mielestäni turvallisen ravintolan tuliseen ruokaan tottumattomalle. Pienen matkan päässä on kiva Thai Street Food -paikka, jonka nuori omistajapariskunta puhuu englantia, ja ymmärtää, että jos pyydän mietoa ruokaa, sen pitää olla mietoa, eikä sitten kuitenkin pilkota muutamaa punaista chilipalkoa sekaan, ja vielä kaiken varalta terävöitetä makua niilla pienillä vihreillä chileillä. Muuten thai-ravintolat ovat meidän pariskunnalle no go -vyöhykkeitä.

Kun täällä sanoo, että haluaa mietoa, ei-tulista ruokaa, alkaa pian säätäminen, että jos kuitenkin vähän tulista. Normielämässä sanoisin, että joo, saa olla vähän  maustettua. Täällä ei kannata ottaa sitäkään riskiä. Testasin miten käy, kun oletin näiden fiksujen nuorien ravintolanpitäjien osaavan ajatella asiaa kannaltani. He varmaan osasivatkin, mutta viesti ei mennyt perille kokille asti. Heti ruoan eteeni saatuani en onneksi iloisesti hyökännyt annoksen kimppuun.

Sattumien seulominen lautasen reunalle on epäkohteliasta. Keräsin kuitenkin epäilyttävät pilkkeet yhteen kasaan ja  kysäisin ravintoloitsijalta, ovatko nämä vihreään curryyn upotetut punaiset chilin palot tulisia. Hän vähän nolostui. No miten nyt sattuikin, ei, älä syö niitä, jos et pidä tulisesta. Onnittelin itseäni tarkkanäköisyydestä ja pidin ruoasta.

Tulisten yllätysten jälkeen kuvittelin, että eurooppalainen ruoka olisi täälläkin turvallista. Lähiseudun viihtyisin ravintolakeskittymä on Breeze, veden äärelle rakennettu ravintolapuisto, puutarhamainen ostosalue, ulkoilmaostoskeskus, millä nimellä sitä nyt kutsuukin.  Lauantaina menimme  panimoravintolaan syömään tukevasti viikonlopun alkajaisiksi. Useamman aterian siellä jo nauttineena tilasin turhia tulisuudesta kyselemättä spagettiannoksen. Taas se tapahtui, minut yllätettiin. Vain muutaman chilipalon oli kokki heittänyt sekaan, eihän nyt mautonta ruokaa kukaan syö. Liekkien vielä noustessa suustani en edes antanut palautetta lähtiessämme. Oma vika, seuraavalla kerralla olen itse fiksumpi tilatessani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?