Sotepalveluja pikkurahalla

Lumeparatiisi kauppakeskuksen katolla

Suomen naistenpäivän sote-uutiset muistuttivat,  että jokaviikkoiseksi traditioksi muodostunut refleksologi-käyntini oli unohtunut. Fysioterapiaankaan en ole ehtinyt. Koska täällä käyn ihmisten silmissä - ja mistä sen tietää jos oikeastikin - elämänkaaren viimeisen kvartaalin loppupuolta, olen ymmärtänyt ryhtyä vanhukseksi. Siksi tarvitsen monenlaisia hoitoja toimintakykyni ylläpitämiseksi.

Edellisen asuinalueemme sisäänkäynnin vieressä oli varsinainen hoivakeskittymä, muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan sijaitsivat Happy and Healthy reflexology and family massage sekä Salveo acupuncture and physiotherapy. En olisi uskaltanut Happy and Healthyyn sisälle, ellei uima-altaalla tapaamani Josephine-tyttö, 11 v., olisi kertonut vanhempiensa käyvän siellä. Vaikka nimessä lukee Family massage, se voi olla hämäystä. Ensimmäisellä kerralla menimme illalla varaamaan aikaa, ja hieman ihmettelin vahvasti meikattuja tyttöjä ja aivan liian nuoria työntekijöitä. Seutukunnalla on myös ei-niin-family-hoitolaitoksia tuhkatiheässä enkä tuostakaan mene takuuseen. Mutta kun päiväsaikaan käy, niin meno on ihan kunniallista.

Mieheni meni ensi- ja viimekäynnillään runneltavaksi hierontaan. Jostain syystä täällä miehet saavat käsittelijäksi naisen ja naiset miehen. Hän ei pitänyt käsittelystä, joten hierontaa en uskalla suositella. Minä olin varannut refleksologin, joka kai Suomessa olisi vyöhyketerapeutti. Kyseinen ammattihenkilö on minun kohdallani useimmiten ollut nuorenpuoleinen mies. Uskallan luottaa, että kyseessä on sisääntuloammatti, jonka jälkeen siirrytään joihinkin muihin töihin. Olen myös arvioinut, ettei raajojeni käsittely vaurioita nuoren ihmisen henkistä tai moraalista kehitystä.

Ensimmäisenä refleksologilla mennään jalkapesuun, mikä näissä olosuhteissa ja muutenkin on välttämätöntä. Sitten saadaan tossut. Tässä vaiheessa muistutan itseäni, että kotona kannattaa käyttää kynsisieniöljyä säännöllisesti. Minut ohjataan kapeita jyrkkiä portaita pitkin yläkertaan pimeähköön huoneeseen istumaan upottavaan lepotuoliin. Tuolin jalkatuki nostetaan ylös ja pääsen huilaamaan puoli-istuvassa asennossa.

Refleksologikäsittelyyn kannattaa pukeutua shortseihin, koska käsittely ei rajoitu jalkapohjiin vaan samalla käydään läpi sääret ja polvien ympäristö. Jos taas on pidempilahkeisissa vermeissä, käsittely rajoittuu jalkoihin. Nilkkojen vääntelystä ja jalkapohjien painelusta en erityisesti nauti, mutta etenkin penikkataudista kärsivät sääreni hyötyvät refleksologin pehmeästä ja rentouttavasta hermoratojen manipulaatiosta. Jotkut ovat kovakouraisempia kuin toiset, mutta kiellän heti, jos tunnen kipua. Ote lempenee heti ja kuuluu "Sorry, miss." Jos tilaan tunnin käsittelyn, se keskittyy jalkoihin. Puolitoistatuntinen käsittely sisältää myös käsien, niskan ja pään hierontaa, mutta lyhyempi jalkakäsittely riittää minulle.

Käsittelyn jälkeen ei millään jaksaisi lähteä liikkeelle, olo on rentoutunut ja lähes uninen. Joskus alakertaan laskeutuminen korkea-askelmisia rappusia pitkin tuottaa vaikeuksia. Mutta kun liikkeelle pääsee, jalat tuntuvat kevyiltä ja olo rauhalliselta.  Penangissa hotellialueella työskentelevä refleksologi jopa kertoi, mitä asioita hän pyrkii saamaan aikaan käsittelyllä. En ihan uskonut hänen juttujaan, mutta ihmettelin, että hän ihan mitään kyselemättä päätti yrittää parantaa ruokahaluani jalkapohjia painelemalla. Saatoin jopa huomata parantavan vaikutuksen väliaikaisesti.

Fysioterapeutilla saan ultraäänihoitoa vuosien varrella tukkeentuneiden lihasten pehmittelyyn. Ei mitään venyttely- ja jumppaohjeita, vaan siihen vaan laverille lepäämään ja hoitaja kysyy, missä on kipeitä kohtia. Ihan tavallisen näköisellä ultraäänilaitteella hän sitten lihaksiani sivelee, en tunne mitään erityistä, mutta vuosikymmenten takaiset lihasjumit alkavat hellittää. Taidanpa taas varata ajan, vaikka fysioterapia maksaakin melkein 20 euroa kerralta, refleksologin käsittelystä veloitetaan vain reilusti alle kympin.

Paikallisia sote-palvelujani käyttäessäni palaan aina ajatukseen, miksi siellä Pohjolassa kaikki on niin kallista, lähetteiden takana ja loppujen lopuksi saat ne samat jumppaohjeet, jotka tiedät jo aikaisemmilta kerroilta tehottomiksi. Maksat mansikoita siitä, että sinulle luetellaan liuta vikoja, joille pitäisi tehdä jotain, mutta joille ei tehdä mitään. Voi olla, että näidenkin hoitojen teho hiipuu, kun palaa kylmään Pohjolaan, mutta voisi olla sielläkin monelle hyväksi saada vain tuntea itsensä hoitamisen arvoiseksi. Jos placebo-vaikutus on jopa puolet lääkkeen tehosta, sehän on paljon!

Nyt pääsenkin asiaan, asumme Jaavalla, ja jaavalaiseen elämänmenoon kuuluu tärkeänä osana perinteinen parantamisen taito. Mikä hoidossa toimii, on placebovaikutus, joka syntyy hoivaamisella. Refleksologian logiikkahan, että jalkapohjien tietyt kohdat ovat heijasteita jostain ruumiinosasta, ja niitä painelemalla saadaan aikaan toivottu vaikutus. Täällä minulla ei ole hoitajan kanssa yhteistä kieltä, joten en tiedä käsitteleekö hän pernaa vai pötsiä. Mutta rentouttavaa se jalkojen nyträäminen on. Ultraäänihoito lihaksiin toiminee samalla tavalla kuin puhallus lapsen pipiin. Ja se jos mikä toimii.