Asunto vaihtuu

Pikkukotimme saa nyt uudet asukkaat, ja me muutamme kilometrin päähän tornitalon seitsemänteen kerrokseen. Saamme kunnon keittiön. Tämän asunnon keittiön puutteet olivat kyllä tiedossamme jo etukäteen, mutta sivuutimme ne ajatellen, ettei sillä keittiöllä ole niin väliä. Saahan sitä halpaa ravintolaruokaa.  Vaan meistä tulikin innokkaita kotiruoan laittajia täälläkin. Minikeittiö ei riittänyt tarpeisiimme. Nyt kun pääsemme muuttamaan,  aion linnoittautua keittiöön leipomaan, sillä uudessa asunnossa on myös sähköuuni.  Rapion myllyn ruisjauhot ja sysmäläinen leipäjuuri saavat tutustua toisiinsa täällä kaukomailla.

Vaikka alkuun luulin, että pienellä fiksaamisella saan loihdittua tästä miellyttävän kodin, niin ei se vain onnistunut. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui fauna, seuraavaksi talon huono kunto, keittiön kanssa ehkä olisi pystynyt elämään. Gekot syövät seiniin koloja, josta ne kaivavat termiittejä, ja samalla termiitit pääsevät sisälle. Kyllä, ne syövät rapattua seinää. Vaikka termiitit katoavat myrkkysuihkeilla huoneista, siellä ne kuitenkin ovat tuhoamassa rakenteita. Tämä on kivitalo, joten en tiedä miten paljon niille riittää syömistä, mutta hyvin ne viihtyvät. Termiittien hävittäminen on työlästä, joten luovutimme ennen yrittämistä. Vaikka ne häipyivätkin näkyvistä muutamalla myrkkysuihkeella, ajatus kotinsa jatkuvasta myrkyttämisestä, mitä kyllä teemme, ei sekään miellytä.

Meitä ei ole haitannut, mutta olemme huomanneet talon katon vuotavan ainakin neljästä kohtaa. Se taas aiheuttaa ikäviä läikkiä seiniin, sen muutenkin ankean keittiöntapaisen katossa kasvaa hometta. Mitään oireita homeesta ei ole tullut. Kosteassa ilmassa home ei pöllähtele eikä oikein haisekaan, kun sisäilmaa ei varsinaisesti ole, vaan kaikki on samaa ulkoilmaa. Vesivahinkojen aiheuttama esteettinen haitta on ikävämpi, eivätkä kivalta näytä myöskään halkeamat seinissä.

Talon feng shuit eivät myöskään asettuneet paikalleen. Jos tähän asuntoon olisi kehittynyt mielipaikkoja, viihtyisiä nurkkia, työskentelyä edistävää energiaa, jyrsijät, hyönteiset ja liskot, kurja keittiö ja vuotava katto olisivat alkaneet tuntua välttämättömiltä pahoilta, jotka on kestettävä, että saa nauttia näin kivasta talosta. "This is the price we pay for our lifestyle" sanoi etelä-afrikkalainen Susan, kun hänet ryöstettiin matkalla päiväkotiin lapsia hakemaan. Meiltä - tai ainakin minulta - loppui motivaatio.

Tulen silti kaipaamaan tätä naapurustoa, uusi tornitalo seisoo autiolla peltomaalla keskeneräisellä alueella. Tässä vanhassa kodissa aidatun asuinalueemme turvallisuudesta vastaa iso vartijoiden joukko, heidän läsnäolonsa on tuonut miellyttävää näkyvää turvallisuutta. Joka kerta, kun saamme jonkun tavarakuljetuksen tai minkä muun tahansa vierailijan, vartija ajaa mopolla paikalle varmistamaan tilanteen. He myös ottivat kiinni murtokoplan, joka yritti tälle alueelle käytyään ensin ryöstöretkellä läheisellä toisella alueella. Odotan, että uudessa talossa turvallisuus on vielä tätä parempi, mutta tämän klusterin vartijoiden joukkuehenki on tehnyt vaikutuksen.

Isolla puutarhamaisella aidatulla alueella on voinut myös turvallisesti lenkkeillä, sitä ylellisyyttä uudessa asunnossa vilkkaasti liikennöidyn tien laidassa ei ole. Maanantai-iltana kävelyllä ollessamme kohtasimme ensin yhden talon autotalliin kokoontuneen kuntoilijaporukan, vähän ajan kuluttua he ohittivat meidät juosten. Eri-ikäisiä naisia ja miehiä tästä naapurustosta omassa juoksukoulussaan.

Uudessa talossa on hyvätasoinen kuntosali joogaosastoineen, uima-allas, sauna ja muutenkin loistava palvelutaso. Sitten ei voi ainakaan valittaa. Tai ehkä vähän jostain, kuten miten aurinko lämmittää asuntoa toisin kuin tässä puiden ja muurin suojaamassa talossa, johon aurinko ei koskaan paista suoraan. Kyllä minä jotain valittamista aina keksin, triviaalien epäkohtien jatkuva korjailu pitää ihmisen kasassa.

Toisaalta laajempi opetus on, että kun on päivät kotona täysin vieraassa ympäristössä, sillä on väliä, minkälainen asunto on. Kaikille ulkomaille expatiksi suunnitteleville voin antaa ohjeeksi, että ottakaa asuminen vakavasti muuttoa suunnitellessanne. Mieluiten niin, että kotiin jäävä päättäköön, missä haluaa asua, hän niitä seiniä kuitenkin joutuu päivät pitkät katselemaan. Jos vielä ruoanlaitto on tärkeä arkea ja perheen ravintohuoltoa koossa pitävä voima, niin sitten satsataan keittiöön ja sen varustukseen. Olisihan se pitänyt arvata, että kun toinen on keliaakikko ja toinen ronkeli, niin ainoastaan omat ruoat kelpaavat pitemmän päälle.