Vankeina paratiisissa

Indonesia on maailman suurin islaminuskoinen maa, joka on samalla demokratia. Täällä vaalit käytiin samalla viikolla kuin Suomessa, jossa hoidetaan yhdet vaalit kerrallaan, äänestyspaikat ovat auki koko päivän ennakkoäänestyksen lisäksi ja laskettavaksi jää alle kolme miljoonaa ääntä. Indonesiassa hoidetaan kahdeksat vaalit samalla kertaa, äänestyspaikat ovat auki yhteen asti päivällä ja äänioikeutettuja on lähes kaksisataa miljoonaa. Suomen valtiollisia vaaleja järjestäneenä tunnen itseni täydeksi harrastelijaksi näiden rinnalla. Päällisin puolin kaikki sujui hyvin, Indonesiaan satoi onnitteluja muilta valtioilta onnistuneiden vaalien johdosta. Vaalihuoneistoja oli joka kulmauksessa, vaalitoimitsijoita oli joidenkin tietojen mukaan kuusi miljoonaa. Äänestäminen tapahtui tekemällä kynnellä reikä äänestyslomakkeeseen oman ehdokkaan kohdalle. Jotta kukaan ei pääsisi käyttämään äänioikeuttaan toista kertaa samoissa vaaleissa, äänestäneet merkittiin kastamalla vaalisormi musteeseen. M...

Pääsimme tutustumaan Jakartan antiikkikauppojen valikoimaan, kun matkasimme eduskuntavaalien ennakkoäänestykseen täältä kaupungin laita-alueelta koko tila-autollisen voimin. Olimme jo etukäteen suunnitelleet retkipäivän ohjelman ystäväperheen kanssa. Koska samana päivänä täällä vietettiin Mohammedin taivaaseen astumisen päivää, ansiotyötä tekevät olivat vapaalla. Äänestys hoidettiin ensin, sitten suunnattiin Jalan Surabayan kirpputorille. Antiikkikauppiaiden kojut sijaitsevat samean ja roskaisen kanavan molemmin puolin. Lähdimme innostuneesti etsimään ostettavaa taskussa monen miljoonan setelitukku. Lamppuja, ruukkuja, perinteisiä sätkynukkeja, tekstiilejä, koriste-esineitä, tarjolla oli sekava valikoima tavaraa sekavasti järjesteltynä. Muita ostohaluisia ei ollut liikkeellä, joten myyjät olivat myös innokkaasti tekemässä kauppaa. Pyyntihinnoista saattoi tinkiä ja sopimukseen pääsi helposti. Ilmeisesti maksoimme liikaa, mutta eipähän jäänyt myyjille paha mieli. On olemassa aina...

Hassujen yhteensattumien kautta täällä kaukomailla ollessani oman suvun historia on tullut lähemmäs. Tätä ennen olen ihmetellyt sukututkijoita, jotka viettävät aikaa kirkonkirjoja lukien, minulle suku on satasivuinen sielunsilmillä selattava naamakirja, joka herää eloon hautajaisissa. Mitä tutkimista siinä on?  Mutta kun sukulaiset eivät ole arjessa mukana, niin ehtii ajatella niitä kaukaisempiakin sukulaisia. En edelleenkään ole kiinnostunut sukupuun rakentamisesta, mutta suvun mysteerit eivät jätä minua rauhaan. Yksi mysteeri nousi esille, kun vaadin veljeäni tarkistamaan, onko meillä biologista sukuyhteyttä erääseen julkisuudessakin esillä olleeseen henkilöön, joka etsii Suomessa sotavankina ollutta karjalaista isoisäänsä. Veljeltä tulee vastaus, että rajasin haun lähisukulaisiin, kuka tämä on? Katselemme täysin tuntematonta nimeä, jolla on paljon samoja dna-ketjuja toisen lähisukulaisen kanssa. Paljastuu, että sodan aikaan 18-vuotias äiti synnytti ennenaikaisesti la...

Uuteen kotiin muuttaminen on käynnistänyt varustelukierteen. Ruoanlaitto hiirten ja gekkojen seurassa ilman toimivaa uunia ei houkutellut, vaan rutiiniksi muodostui vihannes- ja kalakeittojen valmistaminen isoina annoksina moneksi päiväksi. Söimme kilotolkulla vihanneksia ja jos jotain tukevampaa kaipasimme, kävimme syömässä lähiseudun ravintoloissa. Kaikin puolin toimiva konsepti niihin olosuhteisiin ja edisti myös vanhan vaatekoon rajoissa pysymistä. Nyt ihanassa keittiössä ja hyvällä uunilla valmistuu ruokaa liikaakiin.  Jääkaapissa on nyt täytettyjä paprikoita ja hernekeittoa, pakastimessa leipää, kaikki täysin omatekoista. Olen ostanut taikinantekokoneen, jossa on lihamylly ja tehosekoitin. Laite on halpaa ja hyvää kiinalaista laatua, vaikka haaveilen edelleen Kenwoodin ruoanlaittorobotista. Tässä laitteessa on tilava kulho, loogiset toiminnot, tukevat lukitusmekanismit eikä turhia hienosäätöjä. Innostuimme myös kutsumaan vieraita viikonloppuna syömään. Tarvittiin lisää ...

Lumeparatiisi kauppakeskuksen katolla Suomen naistenpäivän sote-uutiset muistuttivat,  että jokaviikkoiseksi traditioksi muodostunut refleksologi-käyntini oli unohtunut. Fysioterapiaankaan en ole ehtinyt. Koska täällä käyn ihmisten silmissä - ja mistä sen tietää jos oikeastikin - elämänkaaren viimeisen kvartaalin loppupuolta, olen ymmärtänyt ryhtyä vanhukseksi. Siksi tarvitsen monenlaisia hoitoja toimintakykyni ylläpitämiseksi. Edellisen asuinalueemme sisäänkäynnin vieressä oli varsinainen hoivakeskittymä, muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan sijaitsivat Happy and Healthy reflexology and family massage sekä Salveo acupuncture and physiotherapy . En olisi uskaltanut Happy and Healthyyn sisälle, ellei uima-altaalla tapaamani Josephine-tyttö, 11 v., olisi kertonut vanhempiensa käyvän siellä. Vaikka nimessä lukee Family massage, se voi olla hämäystä. Ensimmäisellä kerralla menimme illalla varaamaan aikaa, ja hieman ihmettelin vahvasti meikattuja tyttöjä ja aivan liian nuor...

Muutimme uuteen asuntoon viime lauantaina. Sunnuntaiaamuna herättyäni en ensimmäisenä vilkaissut lattialle, oliko sängyn viereen kasvanut termiitin keko. Sateesta huolimatta en kylpyhuoneeseen mennessäni harmitellut homeisen seinän laajenevaa vesiläikkää. Avasin keittiön oven ihan noin vaan. En ensin hakannut oveen, sitten narisuttanuttanut saranoita ovea edestakaisin heiluttelemalla, en läpsytellyt käsiä. Keittiöön kurkistettuani en säikähtänyt, kirkaissut ja peruuttanut kiivaalla loikalla takaisin oven taakse. Tiskialtaasta ei hypännyt gekkoa, mikron takaa ei vilahtanut hiirenhäntää, torakka ei sätkinyt henkitoreissaan lattialla, eikä jätöksiä ollut ilmaantunut yön aikana asuntoomme. Ei tarvinnut parkita hermojaan hetkeksi ja kurkistaa autotallin puolelle, olisiko siellä loukusta irrotettava hiirenraato odottamassa miestä kotiin, kun minä en siihen vain voi koskea. Ikkunasta näkyivät muurin sijasta vastapäiset tornitalot ja kaukana häämöttävä Jakartan pilvenpiirtäjien siluetti. ...

Pikkukotimme saa nyt uudet asukkaat, ja me muutamme kilometrin päähän tornitalon seitsemänteen kerrokseen. Saamme kunnon keittiön. Tämän asunnon keittiön puutteet olivat kyllä tiedossamme jo etukäteen, mutta sivuutimme ne ajatellen, ettei sillä keittiöllä ole niin väliä. Saahan sitä halpaa ravintolaruokaa.  Vaan meistä tulikin innokkaita kotiruoan laittajia täälläkin. Minikeittiö ei riittänyt tarpeisiimme. Nyt kun pääsemme muuttamaan,  aion linnoittautua keittiöön leipomaan, sillä uudessa asunnossa on myös sähköuuni.  Rapion myllyn ruisjauhot ja sysmäläinen leipäjuuri saavat tutustua toisiinsa täällä kaukomailla. Vaikka alkuun luulin, että pienellä fiksaamisella saan loihdittua tästä miellyttävän kodin, niin ei se vain onnistunut. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui fauna, seuraavaksi talon huono kunto, keittiön kanssa ehkä olisi pystynyt elämään. Gekot syövät seiniin koloja, josta ne kaivavat termiittejä, ja samalla termiitit pääsevät sisälle. Kyllä, ne syövät rapattua...