Antiikkia ja demokratiaa

Pääsimme tutustumaan Jakartan antiikkikauppojen valikoimaan, kun matkasimme eduskuntavaalien ennakkoäänestykseen täältä kaupungin laita-alueelta koko tila-autollisen voimin. Olimme jo etukäteen suunnitelleet retkipäivän ohjelman ystäväperheen kanssa. Koska samana päivänä täällä vietettiin Mohammedin taivaaseen astumisen päivää, ansiotyötä tekevät olivat vapaalla. Äänestys hoidettiin ensin, sitten suunnattiin Jalan Surabayan kirpputorille.

Antiikkikauppiaiden kojut sijaitsevat samean ja roskaisen kanavan molemmin puolin. Lähdimme innostuneesti etsimään ostettavaa taskussa monen miljoonan setelitukku. Lamppuja, ruukkuja, perinteisiä sätkynukkeja, tekstiilejä, koriste-esineitä, tarjolla oli sekava valikoima tavaraa sekavasti järjesteltynä. Muita ostohaluisia ei ollut liikkeellä, joten myyjät olivat myös innokkaasti tekemässä kauppaa. Pyyntihinnoista saattoi tinkiä ja sopimukseen pääsi helposti. Ilmeisesti maksoimme liikaa, mutta eipähän jäänyt myyjille paha mieli.

On olemassa ainakin kaksi Jakartaa, suurlähetystö ja sen alue edustivat kiiltävää ja puhdasta Jakartaa, jossa kadut ovat tasaisia, rakennukset uusia, ilmastoituja ja ehjiä. Vartijoita seisoo joka nurkalla. Antiikkikauppiaiden alue taas oli likainen, eri kierrätysmateriaaleista kootut kojut olivat luhistumaisillaan eikä turvamiehiä näkynyt. Joen vihreä vesi oli otollinen ympäristö hyttysten lisääntymiselle, puremien pelossa ei tehnyt mieli olla aivan veden ääressä.

Oma kestokiinnostuksen aiheeni ostoksilla ovat tekstiilit. Niitä ei ollut tarjolla läheskään joka kojulla, joten selvisin vähällä tinkaamisella. Matkaan tarttui kaksi batiikkikangasta ja käsinkudottu liina, joilla piristin makuuhuoneiden beigeä värimaailmaa. Joen takarannalla minulle esiteltiin hienoja hopeakirjailtuja kankaita, ne jäivät vähän vaivaamaan mieltä.

Uusi kierros antiikkimarkkinoille, sitten pienemmällä porukalla on luvassa, miehet ja lapset väsyvät niin helposti ostoksilla. Itsekään en ollut tankannut riittävästi, kuuma ilma ja ärsykkeiden tulva saivat pään pyörälle, ja oli siirryttävä varjoon juomien ääreen.

Ostosten ihastelun jälkeen siirryimme syömään Lara Djonggrang-nimiseen ravintolaan, joka kuuluu samaan ketjuun aikaisemmin ihastelemani Shanghai Bluen kanssa. Jälleen upea sisustus, monia jännittäviä yksityiskohtia ja tiloja, ja taas hyvä ruoka.

Lara Djonggrang tarjoaa indonesialaista ruokaa, ja koska seurueeseemme kuului alan asiantuntija, saimme tutustua moniin uusiin ruokiin ja makuihin. Ystävämme myös esitteli ruokakulttuuria, miten indonesiassa syödään. Tavallisesti täällä on ruokailuvälineiksi katettuna lusikka ja haarukka. Perinteisesti ruoka kuitenkin syödään sormin. Otetaan sormin suupalasen verran riisiä, jota uitetaan kastikkeessa ja viedään suuhun. En vielä aloittanut sormiruokailun opettelua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?