Vankeina paratiisissa

Tänä jouluna meiltä jäävät kaikki tärkeimmät jouluperinteet kokematta.  Ruotsissa asuessamme pakkasimme itsemme laivaan viimeistään aatonaattona tuhansien muiden ruotsinsuomalaisten kanssa,  söimme laivan ravintolassa jouluaterian kinkkuineen, laatikoineen ja janssonin kiusauksineen ja seuraavana aamuna ajelimme halki jouluvalaistun Etelä-Suomen kotimaan kotiin. Ruotsin joulun odotuksesta omaksuimme rituaaleiksemme ruotsinsuomalaisen koulun joulumarkkinat, suomalaisen seurakunnan kauneimmat joululaulut ja Tukholman vanhankaupungin joulutorin. Suomessa taas joulupyhien traditioista olemme noudattaneet joulukuusen koristelua aattona, ruokailuja perinteisin herkuin ja jouluaamun jumalanpalvelukseen rientämistä. Vaikka täällä Jakartassa olemme voittopuolisesti muslimien keskuudesssa, joulu näkyy ympärillämme koristeina, valoina ja väreinä, ja tutut joululaulut soivat kauppojen taustamusiikkina. Kristityt ovat aika tiukoilla Indonesiassa, joten joulun esillä olosta voi iloita...

Expat-rouvien elämään kuuluvat yhteiset kahvihetket, joissa voi tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia, vaihtaa kuulumisia ja vinkkejä elämään uudessa, usein väliaikaisessa kotimaassa. Minulle tarjoutui heti Tangerangiin saavuttuani mahdollisuus osallistua pohjoismaiseen tapaamiseen. Sain ainakin kaksi fiksua vihjettä jo heti ensi-istumalta. Ensinnäkin, huonekaluja voi hankkia facebookin expat-second-hand-sivustoilta. Verhokankaiden hankkimispaikaksi taas suositeltiin Mayestik Basaria. Tuolin puuleikkauksia Viime viikolla toteutin neuvoja, ostin Jakarta Expat Marketplace -ryhmästä yöpöydäkseni kampauspöytä-peili-tuoli-setin, kaunista batiiikkikuviokaiverrettua puuta. Lähdin autonkuljettajan kanssa Jakartan retkelle, jossa ohjelmassa oli nettiostosten hakeminen Kemangista ja verhojen valintaa Mayestik Basarissa. Kemang on ulkomaalaisten suosima asunto-alue, jossa sijaitsee hyviä kansainvälisiä kouluja ja josta ei ole tolkuttoman pitkä matka keskustaan. Liikenne Kemangin...

Asumme Jakartan liepeillä Tikkurilaa muistuttavassa lähiössä, Alam Suterassa. Lentokentälle ja Ikeaan on kohtuullinen matka, lähistöltä löytyy monta prameaa ostoskeskusta ja alueella on muutenkin toimiva infrastruktuuri. Toimivasta infrastruktuurista voi tosin olla eri mieltä. Tällä viikolla  Jakarta Post  kertoi, että juuri tämän Tangerangin läpi kulkeva joki on pahimpia Jakartan lahden saastuttajia. Jakartassa jätteiden käsittely on paljon laadukkaampaa. Kaikki on suhteellista, mutta kotikyläni ei siis hoida asioitaan senkään vertaa mitä Jakarta. Jakartan lahteen valuu päivittäin 21 tonnia muovia, puuta ja kaikkea mitä nyt jokeen voi kipata. Me asumme alueella, josta jäteautot käyvät hakemassa kootusti kotitalouksien roskat ja puutarhajätteet, todennäköisesti ne myös kuljetetaan ihan viralliselle kaatopaikalle. Mutta ehkä jo aidan toisella puolella on villimpi meininki, niin kuin 1970-luvulla Suomessa, jolloin jokainen notkanne oli potentiaalinen kaatopa...

Ilman elämää helpottavaa tietotekniikkaa sopeutuminen uuteen asuinpaikkaan olisi huomattavasti työläämpää. Tietotekniikka ei ainoasta helpota elämää, se laiskistuttaa. Kun muutimme Ruotsiin kolmetoista vuotta sitten, varasimme matkaamme sanakirjoja yli tarpeen. Nyt niitä on saanut viedä kierrätyskeskukseen, josta ne päätyvät lämmitysenergiaksi. Täällä meillä ei edes ole sanakirjaa, sen korvaa Google Kääntäjä . Valokuvaustoiminto vaihtaa pesuaineen tuoteselosteen erikieliseksi ilman että tekstiä tarvitsee edes naputella. Jos kamera ei jostain syystä tekstiä tunnista, sen voi kirjoittaa käsin näytölle. Google Kääntäjästä on tullut myös kielenopettajani. Kun pyydän sitä kääntämään lauseen, voin myös kuulla sen. Toistelen fraasia muutaman kerran ja lopulta yritän lausua sen niin, että google kääntää sen oikein. Sitten vielä lauseen sanojen kertaus yksi kerrallaan, jolloin selviää myös lauseen rakenne ja sanojen oikea järjestys. En tiedä opinko jotain, vielä ei ole merkittäviä...

Joulun odotusta täälläkin. Viime viikolla ryhdyin vihdoin kohentamaan ankeaa näkymää takapihalle. Haimme autonkuljettajan kanssa kuorman kasveja puutarhamyymälöiden keskittymästä. Mukaan tuli myös joulutähtiä, jotka nyt joka kerta ruokapöydän äärestä ulos vilkaistessani muistuttavat tulevasta juhlasta. Retki puutarhamyymälöihin muistutti myös, miten köyhyyden ympäröimiä olemme. Täällä ollaan köyhiä kaikki muut paitsi me suhteellisen harvat aidatuilla asuinalueilla asuvat rikkaat. Sitä suurta keskiluokkaa ei ole, mutta on rikkaita ja tosirikkaita. Emme pelkää henkemme edestä, että meidät ryöstettäisiin tai kidnapattaisiin. Mutta täällä on paljon niitä, joilla ei ole mitään ja joilla olisi syytä epätoivoisiin tekoihin. Aamuruuhkassa pienet tytöt kerjäävät liikennevaloihin pysähtyneiltä mopoilijoilta rahaa. Joku antaakin, eihän sitä muuten kannattaisi tehdä. Vain tosi köyhä ihminen laittaa yhdeksänvuotiaan pakokaasujen ja vilkkaan liikenteen keskelle rahaa pyytämään. Pienen tyt...