Päästöjen lähteillä



Joulun odotusta täälläkin. Viime viikolla ryhdyin vihdoin kohentamaan ankeaa näkymää takapihalle. Haimme autonkuljettajan kanssa kuorman kasveja puutarhamyymälöiden keskittymästä. Mukaan tuli myös joulutähtiä, jotka nyt joka kerta ruokapöydän äärestä ulos vilkaistessani muistuttavat tulevasta juhlasta.

Retki puutarhamyymälöihin muistutti myös, miten köyhyyden ympäröimiä olemme. Täällä ollaan köyhiä kaikki muut paitsi me suhteellisen harvat aidatuilla asuinalueilla asuvat rikkaat. Sitä suurta keskiluokkaa ei ole, mutta on rikkaita ja tosirikkaita. Emme pelkää henkemme edestä, että meidät ryöstettäisiin tai kidnapattaisiin. Mutta täällä on paljon niitä, joilla ei ole mitään ja joilla olisi syytä epätoivoisiin tekoihin.

Aamuruuhkassa pienet tytöt kerjäävät liikennevaloihin pysähtyneiltä mopoilijoilta rahaa. Joku antaakin, eihän sitä muuten kannattaisi tehdä. Vain tosi köyhä ihminen laittaa yhdeksänvuotiaan pakokaasujen ja vilkkaan liikenteen keskelle rahaa pyytämään. Pienen tytön pieniin käsiin ropo putoaa herkemmin kuin aikuisen ihmisen isoon käteen.

Pelottavaa, ettei täälläkään kehitys ole kenenkään hallinnassa. Ehkä ne isot firmat, jotka pitävät koko yhteiskuntaa rahahananaan luulevat, että tietävät mitä tekevät. Mutta niiden firmojen yhteiskuntavastuuvastaavat ovat siinä luulossa, että tätä menoa voi jatkaa loputtomiin. Voi saastuttaa lisää jokia, jotka jo nyt ovat täysin saastuneita. Voi saastuttaa lisää yhteistä hengitysilmaa, jota ei saisi pahimpina päivinä hengittää ollenkaan. Voi tunkea jätteensä mihin haluaa, koska niinhän kaikki muutkin tekevät. Voi väärentää päästömittauksia, jos sillä tavoin rikastuu.

Ruotsissa julkaistiin jonkin aikaa sitten laskelma, että ruotsalaisten kulutuksen aiheuttamista päästöistä syntyy 80 % Ruotsin ulkopuolella. Indonesiassa tehdään niitä vaatteita, joiden valmistaminen Kiinassa kävi liian kalliiksi, kun hikipajoille alettiin asettaa vaatimuksia. Tuotannon lisäksi ongelmat on siirretty tänne.  Palkat ovat edelleen kohtuuttoman alhaiset, eikä niitä suinkaan makseta niin kuin on tilaajille luvattu ja tarkastajille kerrottu.

Indonesian osuus maailman kasvihuonepäästöistä on merkittävä, laskelmien mukaan kyse olisi maailman viidenneksi suurimmasta päästöjen aiheuttajasta. Talous kasvaa ja kulutus lisääntyy, mikä merkitsee myös päästöjen hallitsematonta lisääntymistä. Jos Indonesia saisi päästöt kuriin, se parantaisi tilannetta sekä paikallisella että globaalilla tasolla. Sekä metsätalouden että energiasektorin ilmastokuormat ovat kestämättömällä tasolla, eikä muutosta parempaan ole tiedossa.

Muutosten aikaan saaminen vaatisi vahvempaa valtiota. Kansalla on täysi työ selvitä arjestaan, hankkia jotenkin raha ruokaan seuraavaksi päiväksi. Poliitikot ajavat myös omaa etuaan usein kansan edun kustannuksella, mikä ei näytä olevan harvinaista siellä pohjolassakaan. Kehityksen ajureita täällä ovat isot firmat, jotka tuputtavat tuotteitaan uudelle kasvavalle markkina-alueelle, rakennusfirmat ja kiinteistösijoittajat, teollisuus, joka etsii halpaa työvoimaa. Kuka uskaltaa sanoa niille ei? Lähtevät vielä muualle saastuttamaan muiden ilmaa.

Optimistina uskon, että pian täällä aletaan asettaa tehokkaita rajoja luonnon tuhoamiselle. Yksi rajoitus täällä jo on, parillisina päivinä saa ajaa autolla, jossa on parillinen rekisterinumero, parittomina päivinä taas toisinpäin. Tietysti ihan rikkaimmilla on kaksi autoa, joista voi valita, mutta suuren yleisön ajelua näin vähän vähennetään. Itse yritän rajoittaa muovin tuputtamista talouteeni jokaisen pikkuostoksen kääreenä. Ei ole helppoa, usein huomaan lähteväni kassalta kestokassi tyhjänä ja ostokset muovipussissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?