Sovelluksia arjen hallintaan




Ilman elämää helpottavaa tietotekniikkaa sopeutuminen uuteen asuinpaikkaan olisi huomattavasti työläämpää. Tietotekniikka ei ainoasta helpota elämää, se laiskistuttaa. Kun muutimme Ruotsiin kolmetoista vuotta sitten, varasimme matkaamme sanakirjoja yli tarpeen. Nyt niitä on saanut viedä kierrätyskeskukseen, josta ne päätyvät lämmitysenergiaksi.

Täällä meillä ei edes ole sanakirjaa, sen korvaa Google Kääntäjä. Valokuvaustoiminto vaihtaa pesuaineen tuoteselosteen erikieliseksi ilman että tekstiä tarvitsee edes naputella. Jos kamera ei jostain syystä tekstiä tunnista, sen voi kirjoittaa käsin näytölle.

Google Kääntäjästä on tullut myös kielenopettajani. Kun pyydän sitä kääntämään lauseen, voin myös kuulla sen. Toistelen fraasia muutaman kerran ja lopulta yritän lausua sen niin, että google kääntää sen oikein. Sitten vielä lauseen sanojen kertaus yksi kerrallaan, jolloin selviää myös lauseen rakenne ja sanojen oikea järjestys. En tiedä opinko jotain, vielä ei ole merkittäviä tuloksia tullut, mutta aika kuluu kotirouvalta rattoisasti.

Googlen tukena on minulle uusi maksullinen sovellus, Evernote, johon tallennan sanalistoja, järjestelen niitä aakkosjärjestykseen ja saan tehtyä omaa sanakirjaa. Evernote toimii myös muistiinpanojen kerääjänä. Kun löydän kirjoitustöihini liittyviä aineistoja, voin tallentaa niitä teemoittain, merkitä hakusanoja ja etsiä myöhemmin. Evernote säästää aikaa, kun sinne ei kerry kaikkea epäolennaista kuten isojen hakukoneiden hakutuloksiin.

Valitettavan tarpeellinen sovellus täällä on Plume Air Report, joka toimii myös henkilökohtaisena valmentajanani. Aina kun se sallii reippaan liikunnan ulkona, eli ulkoilman saasteen määrä on kohtuullinen, ei sada eikä ukkosta, lähden uima-altaalle. Viime viikolla näin tapahtui kahtena päivänä. Suurimman osan ajasta ilman saastepitoisuus on korkea, useita tunteja vuorokaudessa erittäin korkea, ja esimerkiksi eilen aamulla saastepitoisuus oli liiallinen. Silloin ei auta kuin pysyä sisällä, hengityssuojaimen käyttö ei ole sisätiloissakaan liioteltua kaltaiselleni saasteherkälle ihmiselle. Plume Air Report ilmoittaa jo heti aamulla, onko toivoa päästä ulkoilemaan päivän aikana.

Niin hullulta kuin se kuulostaa, täällä ei voi kävellä paikasta paikkaan. Tai sitten pitäisi omata maaginen käsi, jolla voisi pysäyttää jatkuvana virtana kolmella kaistalla rullaavan liikenteen. Olen nähnyt monien tekevän sen, mutta en luota omaan käteeni. En siis pääse kadun yli, vaarallisiakaan suojateitä ei ole kuin monen kilometrin päässä, jonne päästäkseen pitäisi pysäyttää monta autoa ja moottoripyörää. Näin ollen joudun turvautumaan usein taksiin. Muitakin firmoja on, voin tilata Grabin tai GoJekin, jälkimmäinen tarkoittaa mopokyytiä, mutta oma suosikkini on jo aikaisemmalla Jakartan matkalla tutuksi tullut Bluebird.

Ilmoitan sovellukselle, että haluan sen hakevan minut, osoitan paikan kartalta, ja sitten kohta tuleekin ilmoitus, että taksi on tulossa. Voin seurata näytöltä, kuinka auto lähestyy kotiani tai sitten juuttuu ruuhkaan, erehtyy kääntymään väärälle alueelle aidan taakse tai on tunnin matkan päässä kotoani. Halutessani voin peruuttaa tilaukseni, ja hakea uuden auton, joka sitten yleensä saapuukin sutjakasti.

Taksin takapenkille päästyäni avaan googlen karttasovelluksen ja reittiopastuksen avulla alan opastaa taksikuskia ajamaan kohti määränpäätä. Suoraan on lurus, vasemmalle kiri, oikealle kanan. Takaisin kääntyminen U-turn hoituu ilman kääntämistä paikalliselle kielelle. Retken päätteeksi voin maksaa tipin ja arvostella kuljettajan suorituksen MyBluebird-sovelluksen avulla. Näen myös kuka oli kuljettajani ja auton numeron, jos vaikka unohdan jotain taksiin.

Olin tänne tulooni asti pyristellyt WhatsAppin puhelimeen lataamista vastaan, vaikka kaikki muut sitä käyttivätkin. Mutta täällä se on lähes välttämätön, monissa palveluja tarjoavissa yrityksissä halutaan viestitellä sen avulla. Onhan se kätevä, kopioi vain google kääntäjästä tekstin.

Näitten appien kanssa pelaillessa on tullut monta kertaa mieleen ensimmäinen kokemukseni ulkomailla asumisesta. Silloin kävin muutaman viikon välein Zürichin rautatieaseman puhelinkioskissa soittamassa kotiin tärkeimmät kuulumiset. Sähkösanomat olivat nopeinta mahdollista tiedon kulkua. Taksin sai jonosta tai soittamalla taksiasemalle, vai olisiko niillä ollut jo jonkinlaiset radiopuhelimet?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?