Vankeina paratiisissa

Kansalliset erityispiirteet nousevat esiin suhtautumisessa koronaviruksen torjuntaan. Suomalaisten tyhjässä risteyksessä vihreitä valoja odottavien pitää saada ohje, sitten tehdään niin kuin sanotaan. Sen sijaan, että muutettaisiin omaa käytöstä, vaaditaan selkokielistä yksiselitteistä ohjetta, jotta voisi laittaa sen maskin naamalle oikeaoppisesti. Ruotsalaiset taas voivat ryhtyä toimeen rajoitusten täytäntöönpanossa vasta kun viimeinenkin teini, taapero, faffa ja valtionepidemiologi ovat pitkien keskustelujen kautta saavuttaneet konsensuksen asiassa ja jokainen on valmis muutokseen omaehtoisesti. Neuvottelut vievät aikaa, yhtä tärkeitä kuin sanallinen viestintä ovat kehonkieli ja fikatauot. USAssa taas virus on vaarallinen, jos demokraatit ovat vallassa, rebublikaanisen puolueen laskelmissa kiinnitetään huomiota luusereiden lisääntyvään määrään epidemian aikana. Täällä Indonesiassa taas on vallalla Pancasila, ikiaikaisesti kehittynyt johtamisfilosofia, johon sisältyy jaavalaista pe...

Ruokailu on suuri osa elämää, sitä pitää tehdä monta kertaa päivässä pysyäkseen kunnossa. Indonesiassa asuessa siitä on tullut vieläkin tärkeämpi, elämä suorastaan pyörii ruokailujen ympärillä. Ei ole eineksiä, ei hunaja- tai muutenkaan marinoituja kanapaloja, joita lykkäisi vain uuniin sen enempää miettimättä. Ei ole muikkuja, joita kiskotaan verkoilla kotiselältä tai ongitaan kaupan kylmäaltaasta. Perunat eivät ole koskaan niitä ohutkuorisia ja uusia, vaikka niitä vauvaperunoiksi kutsutaankin. Makkaratkin ovat paksukuorisia, vaikka maultaan jokseenkin hyviä. Mutta kun ei ole suomalaista sinappia eikä kunnollista hapankaalia. Täältä saa kyllä periaatteessa kaikkea lukuunottamatta lakritsaa, salmiakkia ja muita herkkukarkkeja, omanoloisia maustesekoituksia, lanttua, puolukoita ja mämmimaltaita. Parsaa en ole myöskään onnistunut täällä näkemään, purjoa saa vain yhdestä kaupasta minun asiointialueella. Poronlihaa ja kunnon suomalaisia juustoja ei tietenkään täältä löydy, eikä rahkaa. Sen...

Korona-aika jatkuu ja jatkuu, ensimmäinen osanotto ilmaistu ystävänsä viruksen vuoksi menettäneelle. Katson vainajasta vuosi sitten otettua kuvaa, ei, en häntä tunne. Minun ikäiseni, tai jonkin verran nuorempi nainen, virkeämmän ja huolitellumman näköinen,  keittiön ovesta ulos tulossa, pyhäleninki päällään kantamassa pöytään messinkivadille aseteltuja granaatinomenan puolikkaita. Aurinko paistaa kirkkaasti, valaisee hänen kasvonsa ja selän takana valkoisena hohtavan vastarakennetun talon seinän. Hän hymyilee kuvan ottajalle, ystävälleni.  Mikään anna aihetta toivoa, että tämä olisi pian ohitse. Suomessa vietetty kesä antoi lomaa eristäytymisestä, vaikka varoen piti elää. Autoretki Ristiinasta Puumalaan tuntui matkalta toiseen maailmaan, iloiselle lomapaikkakunnalle ja aikaan ennen ulkomaille suuntautuvaa massaturismia. Hatsapurin jonottaminen turvavälejä pitäenkin tarkoitti kohtalon uskaliasta uhmaamista, vaikka varmaan virusta suurempi riski terveydelle oli suolan, rasvan, j...

Vähemmistöjen alttius saada koronavirustartunta on aihe, joka näyttää pulpahtavan pintaan vähän joka puolella. Ensin olivat Kiinaan päin kallellaan olevat epäilyksen aiheina, sitten Italian reissaajat, tarkemmin laskettelijat ja heistä vielä after ski -puoleen erikoistuneet. Sitten heräsi huoli naisten päivän konserttiin osallistuneista, seuraavaksi sipoolaisista, häihin kutsutuista ja mahdollisesti kuokkineista. Onneton kohtalo oli myös sillä vähemmistöllä, joka ei huomannut, että hiihtokisat Vuokatilla oli peruutettu jostain merkillisestä syystä. Iltabileitä ei oltu huomattu peruuttaa, joten sinne sitten ja seuraavalla viikolla sairaalaan. Singaporessa on hienosta alkuasetelmasta huolimatta sorruttu unohtamaan ahtaissa parakeissa asuvat vierastyöläiset oman onnensa nojaan. Jo muutama viikko sitten maalailin dystopiaa, miten epidemia riehuisi omasta ikkunastani näkyvässä raksamiesten parakissa. Singaporessa ei siis olisi pitänyt olla mitään syytä  olla arvaamatta, mihin laimi...

Pääsiäismaanantain aluksi sain lukea Hesarista hyvän jutun Etelä-Koreast a. Jutussa parasta oli asiantuntija, serkkusarjan junioriosasto on vauhdikasta väkeä ja kuuluisuus uudessa kotimaassaan. Samalla mielessäni alkoi uudelleen elää kertaalleen hautaamani suunnitelma matkasta  Etelä-Koreaan virkistysmatkalle ja sukuloimaan. Elokuussa olin jo aikeissa lähteä. mutta kun siellä olisi ollut yhtä kuuma kuin täällä matkan kohteeksi valikoitui silloin viileämpi Perth Australian länsirannikolla. Aloin jo tutkia, pääsisikö täältä viettämään karanteenia Etelä-Koreaan, olisihan se vaihtelua ja saisin samalla täydennettyä lääkevarastoja, kun täällä saatavuus on vähän niin ja noin. Ajatukseni ei saanut kannatusta. Onneksi haaveilua voi harrastaa karanteenissakin. Balilla on jo tutun oloinen suomalaisyhteisö, liityin  heidän someporukkaansa osallistuakseni Indonesian kielen etäopetustunnille naamakirjassa. Oma kokemukseni Balista rajoittuu vastentahtoisesti pidennettyyn kahden viik...

Silloin muinoin, kun vielä kasvoin neito kaunoinen isäni majassa, kerrottiin, että siellä jossain Yöveden niemen kaukaisimmassa kärjessä asui ihan oikea erakko. Koska häntä ei ollut kukaan tuttavapiirissäni nähnyt, niin hänestä tiedettiin vain nimi, Platan.  Miksi hän oli erakoitunut, sitä ei kukaan ainakaan minulle kertonut. Oli myös jotenkin epähienoa yrittää udella jotain erakosta. Kun ihminen on erakko, se on sillä selvä. Hänellä on syynsä  elämänvalintaansa ja sitä kunnioitettakoon. Nykyaikana erakoituminen on helppoa. Laittaa vain Internetin kiinni, niin eipä tule kukaan elämänrauhaa häiritsemään. Ehkä perikunta jossain vaiheessa alkaa ihmettelemään, joko olisi jaon aika. Ehkä voi myös tulla jehovia ja muita ovelta ovelle kaupustelijoita. Kun minulla oli kerran toimisto asuinkerrostalossa, tulin avanneeksi oven karskin oloiselle miehelle. Hän alkoi samantien tarkastelemaan oveni turvallisuutta, silmäili ensin lukkoa, onpa helposti murrettava. Sitten hän katsoi sarana...

On ollut upea seurata joitain kehityskaaria koronaviruksen aiheuttamaan poikkeustilaan sopeutumisessa. Haluaisin itsekin olla se elämäntaituri, joka ensin on viettänyt maaliskuun puoleen väliin asti normaalia elämää matkustellen Alpeilla, naureskellut minun kaltaisilleni hysteerisille vauhkoilijoille ja pitänyt koronavirusta joillein luusereille välttämättömänä luonnonvalintaan kuuluvana seurauksena huonosta elämänhallinnasta, juopottelusta, ylensyömisestä ja löhöilystä. Kun laskettelukaveri onkin osoittautunut virukseen sairastuneeksi, samoista henkilöistä on kuoriutunut aivan erinomaisella sopeutumiskyvyillä varustettuja mustan vyön karanteenimestareita, jotka jo jakavat toisille ohjeita, miten karanteeni pitää suorittaa oikeaoppisesti. Mutta koska harjoitus tekee mestarin, ja tänne Jakartan liepeille asuntooni linnoittautuneena puolimuumiona olen jo karanteeniveteraani, esitän nyt omat teesini, kuinka kestää eristyksessä pään hajoamatta. Tällä kaavalla karanteenipäivät saa kul...