8. päivä, jokohan tämä tästä


Agung  Sanurin rannalta kuvattuna  aamulla 2.12.

Kolmas päivä Suomeen paluun jälkeen. Olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi viemään auton fiksattavaksi aamulla, kun kuitenkin herään jo kolmelta aamuyöstä. Herään kahdelta, silti hyvät kuuden tunnin unet takana.

Olen varannut psykologin kello yhdeksi, vahvistamme mielikuvaharjoituksia tunnetta, että pahin ei tapahtunut ja kaikki pääsivät turvaan. Ymmärrän taas vähän enemmän, miksi tapahtunut ei noin vain lähde mielestä. Olen ennenkin ollut mukana pahoissa tilanteissa, ja oppinut, että kannattaa turvautua ammattilaisiin ja hakea apua asioiden järjestämiseen mielessä. Säilyn pitkään toimintakykyisenä, mutta se usein tarkoittaa sitä, että psyykkinen reaktioni tulee joskus jälkeen päin tai ei ollenkaan. Fysiikka sen sijaan saattaa pettää, edellisen päivän verenpainelukemat säikäyttivät.

Kotona seuraan edelleen Agungin purkausta ja Balin lentokentän aukioloa netistä. Porilaisperhe on lähtenyt kotimatkalle, tiistaina lentokenttä on auki ja Qatar Airwaysin koneen pitäisi olla matkalla Dohaan.

YLE on lähettänyt toimittajansa Balille. Ensimmäinen juttu on torstailta, jolloin itse matkustimme Blingbimsarista Jakartaan, ja kertoo toimittajan lennosta Jakartasta Balille. Toimittaja hämmästelee, kuinka koneessa matkustava virolaisperhe edelleen odottaa rantalomaa Balilla imeväinen mukanaan tulivuorenpurkauksesta huolimatta. Ansiokkaasti juttu kertoo, että lentoyhtiöt eivät välttämättä vie kalustoaan Balille, vaikka lentokenttä olisi auki, koska eivät halua sen jäävän jumiin tuhkapilvien vuoksi.

Kuva lentokentältä näyttää turisteja Sveitsin viranomaisten palvelutiskillä. Ei lattialla nukkuvia ihmisiä eikä ruuhkaa. Uskotaan, torstaina lentokentällä oli varmaan jo väljempää kuin alkuviikosta, monet olivat jo muilla keinoin poistumassa saarelta tai odottelivat tietoja lennostaan hotellilla.

Seuraavassa YLE:n toimittajan tekemässä jutussa on käyty evakuoitujen luona tulivuoren lähellä. Informatiivinen juttu kertoo Indonesian viranomaisten varautumisesta, vuoden 1963 purkauksen kokenut sanoo, että laavavirtojen vuoksi tiestä tulee vaarallinen. Bambukoria punova nainen kertoo saaneensa hengitysvaivoja ja päänsärkyä, kun tulivuori nosti tuhkaa viikko sitten. Niin minäkin.

Eilisen, maanantain 4.12. juttu on otsikoitu "Balilla sataa huoneperuutuksia". Verenpaineeni kohoaa, kun luen kuinka "Kiireiset lomanviettäjät eivät halua riskeerata tarkoin laadittua aikataulua tulivuoren takia".

Kuka voi jättää työnsä, yritystoimintansa, kotinsa, perheensä, omaishoidettavansa määräämättömäksi ajaksi odottamaan savupilven hälvenemistä? Meidän ainakin olisi pitänyt olla kiireisempiä, eikä jäädä rentoina odottamaan uima-altaan reunalle mitä tapahtuu sen jälkeen kun tulivuori alkoi purkautua pian Jakartasta palattuamme.

Neljän arkipäivän pidennys lomaan sotki monta työasiaa, omaiset huolestuivat ja koko loman vaikutus katosi paluumatkaa odottaessa ja sen eri vaiheissa. Työteho ei edelleenkään ole takaisin, ja yrittäjänä olisi vain päästävä kiinni töihin nopeasti. Hengitystieoireet onneksi ovat katoamassa, päänsärky jäi Balille.

On toki totta, että muutaman päivän viivästys lomalta paluussa, stressini, päänsärkyni ja hengitystieoireeni eivät ole mitään verrattuna niiden ihmisten kokemukseen, joita YLEn toimittaja on evakuoinneista kertovassa jutussaan haastatellut. Miten he selviävät, selviävätkö he?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?