Korona-ajan kulkua


Korona-aika jatkuu ja jatkuu, ensimmäinen osanotto ilmaistu ystävänsä viruksen vuoksi menettäneelle. Katson vainajasta vuosi sitten otettua kuvaa, ei, en häntä tunne. Minun ikäiseni, tai jonkin verran nuorempi nainen, virkeämmän ja huolitellumman näköinen,  keittiön ovesta ulos tulossa, pyhäleninki päällään kantamassa pöytään messinkivadille aseteltuja granaatinomenan puolikkaita. Aurinko paistaa kirkkaasti, valaisee hänen kasvonsa ja selän takana valkoisena hohtavan vastarakennetun talon seinän. Hän hymyilee kuvan ottajalle, ystävälleni. 

Mikään anna aihetta toivoa, että tämä olisi pian ohitse. Suomessa vietetty kesä antoi lomaa eristäytymisestä, vaikka varoen piti elää. Autoretki Ristiinasta Puumalaan tuntui matkalta toiseen maailmaan, iloiselle lomapaikkakunnalle ja aikaan ennen ulkomaille suuntautuvaa massaturismia. Hatsapurin jonottaminen turvavälejä pitäenkin tarkoitti kohtalon uskaliasta uhmaamista, vaikka varmaan virusta suurempi riski terveydelle oli suolan, rasvan, juuston ja jauhojen yliannoksesta syntyvä ruoansulatuselinten ylikuormitus. 


Elokuun puolessa välissä palasin Indonesiaan, samassa lentokoneessa Istanbulista Jakartaan matkasi täysi kuorma nuorehkoja miehiä, kaikesta päätellen etupäässä siirtotyöläisiä ja merimiehiä.  Olin varannut istuinpaikan ikkunan vierestä, pidin maskin tiukasti naamalla ja lentokoneen ilmastoinnin suuntasin puhaltamaan johonkin melkein suoraan itseäni kohti, kuitenkin vähän enemmän istuinnaapurin puolelle. 

Perillä jonotimme melkein turvavälejä noudattaen pitkin tulohallia kiemurtelevissa jonoissa, täytimme lomakkeita, elintoimintojamme mittailtiin moneen kertaan ja Suomesta hankittuun covid 19 -testitodistukseen iskettiin monta leimaa. Lopulta ei enää ohjattukaan seuraavaan jonoon vaan passintarkastukseen, vei hetki aikaa ymmärtää, että olin selvittänyt esteet. Oleskeluluvalliselle passintarkastus on aina mieltä kohottava hetki, KITAS- passintarkastajan luukun edessä on korkeintaan pieni jono ja silloinkin usein toimeton diplomaattijonon virkailija vinkkaa luokseen eikä siis tarvitse jonottaa lainkaan.

Kotona arki jatkui siitä mihin se keväällä oli jäänyt, nyt kuitenkin vähän reippaammin olen uskaltanut ulos asunnosta. Kodin ulkopuolella liikkuessa maskipakko on ehdoton, yritämme myös vältellä suurempia ruuhkia, istumme ulkoravintolassa mieluiten tuulen yläpuolella, sen harvan kerran kun ylipäätänsä olemme ulos syömään lähteneet. 

Ehkä täällä ero uuden ja vanhan normaalin välillä on tavallista pienempi. Maskin pitäminen oli aikaisemminkin suotavaa ilmansaasteiden vuoksi. nyt on helpompi liikkua ulkona maski naamalla, kun kaikilla muillakin on. Täällä ei lähdetä mihinkään suunnittelematta, miettimättä kuljetusta ja aikatauluja, pienetkin matkat liikutaan autolla, ja se pienikin matka autolla voi kestää tunteja. Ei ole paljoa vaikeampaa luopua niistä vähistäkin pitemmistä kaupparetkistä ja ystävien tapaamisista kuin suunnitella, järjestellä, körötellä tai jumittaa ruuhkissa.  

Ei etteikö harmittaisi, kun täällä asuessa piti nauttia merestä, rannoista, tropiikin luonnosta ja lämmöstä, ja nyt on pian kaksi vuotta lymyilty kaupunkiasunnon suojissa. Hissillä seitsemän kerrosta alaspäin ja ylöspäin on suurin liikahdus monena päivänä.  Ehkä pitäisi vaihtaa tämän blogin nimeksi jotain muuta kuin Paratiisin vangit, jos vaikka joku kosminen voima alkaisi kääntää tapahtumia toiseen suuntaan, tämä uudelleen nimeäminen olisi se perhosen siiven isku.

Paluu Suomeen on puheissa lähes päivittäin, ennen Indonesiaan lähtöä järjestelin Suomen kotia joulun viettoa ja muuttokuorman saapumista ajatellen. Elämä täällä on kuitenkin asettunut uomiinsa, olisi helpompaa jäädä kuin lähteä. Ruotsin kodissa on uudet vuokralaiset, eikä meillä ole sen varalle enää muita suunnitelmia kuin kerätä tavaramme ja myydä asunto. Minulle niin vaikeaksi osoittautunut lähtö Ruotsista Suomeen on siis onnistumassa tämän kiertotien kautta. Joutuukohan täältäkin lähtöä lopulta pehmentämään kiertämällä jonkun kolmannen maan kautta?


Kommentit

  1. No hitto, emminä tiedä näkyykö nämä edes itsellekään, kun mikin testauksessa ei näy inahdustakaan. Mutta eniveis: lounasta syödessä nautin annoksen indonesialaista ennen painelemista baanalle suuntaan privaattivastaanottoa myyvä sivutyö firmassa x. (Meinasin ensin laittaa salaperäisesti, että privaattipalveluita myyvä sivutyö, mutta hetken mietittyäni vaihdoin tuohon muotoon.) - Hienoa tekstiä Paratiisinvankilasta, kerrassaan! Eiköhän me ryhdytä tekemään joku diskussiotyyppinen kirja yhdessä, kävi mielessä. Semmoinen loistavien verbaalikkojen maailmanpoliittisia ydinkysymyksiä käsittelevä teos. Luirautan itseni vaivihkaa tuon entiteetin alle jänikseksi. - Yritin illalla unta saadakseni selvittää itselleni taloustieteen peruskäsitteitä laittamalla Googleen kysymyksen ”Mikä on pörssi”, koska Talonmies ei osannut sitä mitenkään selekosuomella selvittää, ihan hirveää jargonia, jota ei suomalainen ymmärtänyt. Siis Wikipedia avuksi... mutta mitä hittiä: samaa soopaa sielläkin. Joten voitaisi alottaa vaikka tästä aiheesta nimimerkillä Kysy Tyhmiä Pörssistä. (Talonmies nukkui huonosti ja sanoi aamulla nähneensä unta, että olin lähtenyt Kuopioon. Yhtä sekavaahan siellä Savossakin on kuin Suomen Pörssissä.) - Kylläpä rönsyilee. Privaattivastaanoton uhrit ovat varmaanaivan äimän käkenä, että onko eukko höyrähtänyt, vai mitä syrjähtelee. (Kerää itsensä.) - Siis asiaan. 1. Tulukaa nyt hyvät ihmiset pois sieltä hevonjeerasta. Jouluksi kotiin. 2. Älkää nyt herremingud menkö enää tillbax till Sveduland, för det är alltid bättre hemma än borta, säger jag. Kyllä ne pärjää olkipukkeineen ja Wilmas död-juttuineen siellä ilman teitäkin. - Kiitos hienosta covid-poismenon kuvauksesta ja korvia hivelevästä tekstistä. Painelen privaattifirmaan pitämään maskin takaa höpinää yllä. Kuulumisiin / lisää tekstiä toivoen Klara S.

    VastaaPoista
  2. Herranpieksut Klara, tämä nuutunut diginomadi meinasi vaeltaa tämän virvoittavan kehulähteen ohi, mutta juuri kun olin siirtymässä oikeisiin töihin ja tieteellisen työni pariin, ei tarvinnutkaan! Kiitos! Kyllä ne yrittää meitä kypsiä naisia uunottaa siellä kuukkelissa, mutta taaskin löysimme toistemme ajatukset. Joku salaliitto siellä on, niin vaikeasti löydettävissä nämä kommentit ovat sekä lähettäjälle että saajalle. En nyt yhtään muista, mitä kirjoitin, mutta uskon, että oli hermeettistä tajunnanvirtaa.
    Tuo ajatus diskussiojulkaisusta saa kannatusta, meidänhän on myös saatettava maailmaan tietoon ajattelumme häränpyllyt, muutenhan joku luulee, ettei me ajatella. Tekstiä kyllä tulee, kun laitetaan sormet näppäimille eikä oteta pois.
    Vielä, tullaan kotiin jouluksi, jos jalat ja lentoyhtiö kantavat. Sveduland on jo jätetty, Suomen lomalla kävin jopa maistraatissa ilmoittautumassa, että täällä olen nyt ainakin hetken. Kiitos ajatuksista, Klara S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, huomasin tämän vasta nyt, kun kävin ruokailemassa pöydässänne. Kiitos paljon, hyvää oli! Viittaan seuraavaan blogitekstiisi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentoi kernaasti!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?