Viimeinen lukukappale



Juuri kun meidän pariskunnan Balille matkustamisen aika tuli, kävi presidentti Jokowilta käsky, että lentokoneeseen ei ole asiaa ilman negatiivista pyyhkäisytestin tulosta. Olimme kuitenkin varanneet matkat paljon ennen herramme syntymäjuhlaa, joten saatoimme toteuttaa matkalle lähdön pelkästään pikatestin tulokset ilmoittamalla. Niin autonkuljettajamme vei meidät testattaviksi lähisairaalan drive-in-näytteenottopisteeseen, ojensimme kätemme, ja pienen veritipan sormestamme vuodatettuaan näytteenottaja tutki, olimmeko vapaita ihmiskuntaa riivaavan viruksen pauloista.


Kun matkalle lähdön aika tuli, peitimme kasvomme hengityssuojuksilla ja nousimme Balille vievään lentokoneeseen. Niillä seuduilla oli runsaasti sijaa majataloissa, sillä monet lomalle aikoneet olivat peruneet matkansa, koska heillä ei ollut varaa kustantaa koko perheelle pyyhkäisytestiä. Ensimmäisen majapaikkamme uima-altaalla oli rauhallista, vain muutamia tämän itämaan virkamiehiä oli kokoontunut työasioiden vuoksi kanssamme samaan hotelliin. Puutarhan palmujen oksien välistä yritimme iltaisin tutkia, oliko taivaalla loistavien tähtien joukossa se kirkas valoilmiö, jonkalaista ei ollut nähty vuosisatoihin.


Vietettyämme ensimmäiset kuusi yötä aiemmalta matkalta tutussa hotellissa, olimme valmiita jatkamaan matkaa kohti uutta majapaikkaa. Siitä meille oli kerrottu, että siellä saisimme kohdata muita maanmiehiämme, ruoka olisi taivaallista ja silmien edessä avautuisi  auringon syleilyssä kirkkaasti välkehtivä Jaavan meri.  

Matkatessamme riisivainioiden keskellä kohti majataloa pysähdyimme virvoittautumaan Tirta Gangga -nimiselle alueelle, jonka vesialtaissa nälkäiset karpit ahnehtivat turistien niille heittämää rehua. Vehmaiden viljelysmaiden ja tulivuorten keskelle rakennettu turistinähtävyys sai vetensä luonnonlähteistä, joiden virvoittavaa vaikutusta olisi voinut kokea myös viereisessä vesipuistossa


Päästyämme uuteen majapaikkaan kävi niin kuin oli ennustettu. Olimme päässeet ainutlaatuiseen lomapaikkaan, jossa huoneen ovesta saattoi pulahtaa uima-altaaseen. Syötyämme runsaan jouluaaton aterian ja joulupäivän brunssin, nautittuamme hehkuviiniä, karjalanpiirakoita, rosollia ja kinkkua, huomasimme, että tänä kolmantena jouluna kaukomailla olimme saaneet taas tuntea oikeaa joulutunnelmaa.

Kun joulupäivät olivat menneet, pääsimme taas paikkaan, jossa kolme vuotta aikaisemmin olimme liian läheltä katsoneet Agung-tulivuoren purkausta. Silloin mielemme oli vallannut pelko, kun musta höyry .nousi kilometrien korkeuksiin aivan silmiemme edessä, laava virtasi jokiin ja vuoren rinteiden asukkaat joutuivat lähtemään kodeistaan. Nyt Padang Pai uinui levollisesti meren kainalossa, Blue Lagoonille oli vain muutama muu matkaaja laillamme tutkimassa kirkkaan turkoosin veden pohjaa, etsimässä snorkkeli naamallaan koralleja ja nauttimassa auringosta.

Niin lähdimme vuoden viimeisenä päivänä kohti läntistä valtameren rantaa seuraamaan auringonlaskua rantahietikolle kokoontuneen suuren ihmisjoukon kera.  Legianin rannalle saapuessamme aurinko oli juuri painumassa punertavana liekehtivän taivaanrannan taakse. Ihmeellisen kirkas valkoinen valohattara nousi kohti korkeuksia tummien pilvimassojen välistä. Yhdessä väkijoukon kanssa katselimme näkyä sitä suuresti ihaillen ja virvokkeita nauttien. Rannalta lähdettyämme painoimme syvälle mieleemme juuri näkemämme ihmeen kauniin auringonkerän kiertymisen horisonttiin ja sen valaisemat hehkuvat pilvenhattarat

Kun vitsausten vuoden viimeiset päivät olivat kulumassa kohti seuraavan ajankierron alkua, ihmettelin hiljaa sisimmässäni, että juuri meidät on tässä ihmiskunnan murrosvaiheessa pudotettu tälle jumalaiselle saarelle kuuntelemaan aaltojen pauhua ja gekkojen kutsuhuutoja lajitovereilleen. Aivan kuin jostain meille sanottaisiin, että teidän ei kannata nyt tehdä mitään, levätkää vain. 

Kun kolme kuunkiertoa oli kulunut vuoden vaihtumisen jälkeen, viikot paratiisisaaren hiljaisilla rannoilla tuntuivat jo kaukaiselta unelta, johon ei voinut palata. Arki vuonna 2021 oli samanlaista kuin edellisenä vuonna, hiljaista puurtamista tietokoneen ääressä, ruoanlaittoa ja uneliasta ajankulutusta. Niin kuin kaikella on aikansa, meidänkin aikamme lähteä kohti pohjoista kotimaata oli tullut. 

Kolmannen täysikuun aikaan jätimme hyvästit ihmisille, joihin olimme Indonesian aikanamme ehtineet kiintyä, viimeisen kerran silmäilimme asujaimistoamme. josta emme enää pitkään aikaan olleet löytäneet uutta nähtävää.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Eristäytyneen yhteydenpitoa