Kotiapua ja kurkumaa

Lähtiessämme Indonesiaan olin jokseenkin varma, että ryhdymme paikallisille tavoille ja palkkaamme kotiapulaisen huushollin pitoon. Melkein vuosi ehti mennä, ennen kuin suunnitelma toteutui. Alkuun halusin saada talon omille jäljilleni, samalla huomasin, ettei imurointi ja pölyjen pyyhkiminen silloin tällöin suomalaiseen tapaan riittänyt alkuunkaan. Toisaalta mopin kanssa heiluminen oli hyvää hyötyliikuntaa ja tiesinpähän kenelle valittaa, jos siivouksen taso ei mielestäni riitä.

Ehdin kuluttaa melkein kaksi huonolaatuista mikrokuitumoppia riekaleiksi oman siivousvuoroni aikana. Suur-Jakartan likainen ulkoilma pyrkii sisälle ja laskeutuu harmaaksi kerrokseksi pinnoille. Ensimmäisten kuukausien asunnossamme gekkojen jätökset lisäsivät siivouksen tarvetta. Nyt tornitalossa vain korkealle katonrajaan verkkojaan kutovat hämähäkit ja silloin tällöin kotiimme eksyvät ja pian lentonsa pään kohtaavat hyttyset ovat uskaltaneet sisälle asti. Pari pientä gekkoa on taidettu alkoaikoina havaita, mutta opimme pian pitämään parvekkeen oven visusti kiinni. Naapurit ovat kertoneet, että ne veitikat kiipeävät vaikka kuinka korkealle.
Siivottavaa ja huollettavaa löytyy kodistamme, vaikka meitä on vain kaksi suhteellisen sisäsiistiä aikuista. Ruoanlaitto- ja leivontaintoni nousee herkästi, sen sijaan siivousinto urakan päätteeksi vaatii vahvaa käskyttämistä. Ei ole leivontapöytää, jolta ei jauhoja pöllähtäisi lattialle, ei paistinpannua, josta rasva ei roiskuisi hellalle eikä tunnu olevan myöskään vatkainta, josta ei lentäisi materiaa sinne tänne. Ruoanlaitto alusta lähtien on myös työlästä, vihannesten ja hedelmien kuorimiset, pesemiset ja pilkkomiset vievät aikaa jota voisi käyttää muuhunkin. Pyykinpesut, paidansilitykset ja kaupassakäynnit ympäri seutukuntaa, kaikki työllistivät niin paljon kuin viitsi touhuta.

Periaatteessa minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku muu tekee puolestani kotitöitä. Jos olisin elämässäni hoitanut vain itseaiheuttamani kotitaloustehtävät...en uskalla edes ajatella mitä kaikkea sillä muiden aiheuttamien kotitaloustöiden tekemiseen kuluneella ajalla olisin voinut tehdä. Takanani on myös kansainvälinen kotiapulaisura, jopa opintojani rahoitin piikomalla Kaivopuistossa Juurakon Huldan tyyliin.
Opimme aika helposti toistemme tavoille, kotiapulainen ja minä. Meillä on ihan hauskaa, tai siis ainakin minulla. Yksi suuritöinen tehtävä kodissamme on viime aikoina ollut kurkumaa sisältävän Kunyit Asam -juoman valmistus. Sen lisäksi, että se vie aikaa, kun kurkumaa raastetaan, keitetään ja siivilöidään, se myös on erityisen sotkuista puuhaa. Kurkuma värjää kaiken tielleen osuvan keltaiseksi. Kurkumasta kaikkeen mihin se koskee tarttuva möhnä ei ole vesiliukoista. Sitä jää raastinrautaan, kattilaan, tiskialtaaseen, ja kun yrittää puhdistaa harjalla, myös siihen harjaan. Kädet värjäytyvät keltaisiksi, ja kun sitten kosket johonkin, vaikka juuri pestyyn paitaan, keltaisilla sormillasi, se paitakin saa keltaista itseensä.

Jos sitten kaadat kuumaa vettä kurkumalla värjäytyneelle paidalle, kiinnität keltaisen värin lopullisesti kankaaseen samoin kuin kankaita värjätessä. Näin ehti jo eräänä kurkuman keittopäivänä tapahtua. Kokeilimme etikkaa ja pyykinpesuainetta tuloksetta. Onneksi ystäväni google tuli apuun ja neuvoi tekemään leivontasoodasta ja vedestä tahnan, jonka hieroo värjäytyneeseen kankaaseen. Kun paidan pyöräytti vielä pesukoneessa puhtaaksi, keltaisesta ehkä näkyy häivähdyksen verran, mutta ei enempää.
Seuraava kysymys oli raastinraudan puhdistus. Kotiapulainen ilmoitti, ettei sitä saa puhtaaksi ja varastoi raudan keittiön alakaapin takaosaan. Hänen vapaapäivänään otin sitten haasteen vastaan ja kaivoin tahmean oranssinkeltaisen tökötin peitossa olevan raastinraudan esille piilostaan. Ensin soodatahna, ei vaikutusta. Etikka, ei vaikutusta. Pyykinpesuaine irrotti väriä, mutta tahmea kurkumamöhnä jäi edelleen kiinni pintaan. Tässä vaiheessa keltaista väriä oli levinnyt tiskiharjaan, toiseen harjaan, tiskialtaaseen ja sen reunoille, käsiin ja suojakäsineisiin. Mutta sitten syttyi oivallus.

Olin edellisellä viikolla keksinyt, että teipinjäljet puupinnasta lähtivät täällä yleisesti käytetyllä vihannestenpesuaineella. Sitrusöljyä sisältävänä se muun muassa hajoittaa liimaa, eihän teippi tartu rasvaiseen pintaan. Se myös liotti hetken harkittuaan kurkuman raastinraudan pinnalta, hieman aikaa siinä meni, mutta kannatti odottaa värin liukenemista öljyyn. Lopuksi vielä kurkuman imeyttäminen kaikkialta minne sitä oli puhdistusoperaation jäljeltä jäänyt. Nyt jääkaappiimme ilmaantuu uusi jahepullo edellisen tyhjennyttyä eikä kotimme ole enää värjäytymässä kurkumankeltaiseksi.



Tällainen juoma sitten lopulta on kun, kun on ensin kuorittu ja raastettu kurkumaa ja vähän inkivääriäkin, lisätty tamarindia, keitetty kymmenisen minuuttia, siivilöity, lisätty (palmu)sokeria ja suolaa, jotkut laittavat myös mustapippuria tehostamaan kurkuman ihmeaineiden imeytymistä.  Juomaa kannattaa nauttia varoen alkuun. Terveysvaikutusväittämiä en tässä ala esittämään, mutta ainakin jos juomaa nauttii äkkiä liian ison annoksen, tulee selviä terveysvaikutuksia. ps. Viime Suomen käynnilläni oli Ristiinan K-marketissa kurkumaa myynnissä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?