Terveyshuolia ja matkasuunnitelmia

Viime vaalien aikana Indonesiassa kuoli viimeisimpien laskujen mukaan 500 vaalivirkailijaa. Nyt on selvitetty, että eniten kuoli 50-70 vuotiaita, ja taustalla oli useimmiten joku sairaus, kuten sydänvika, diabetes tai astma.  Vaalivirkailijoiden terveydentilan arviointi perustui heidän omaan ilmoitukseensa, ja kukapa ei nyt töitä hakiessa olisi ainakin lähes terve. Työn raskaus tuli varmaan yllätyksenä;  vaikeinta vaalityössä on stressi, joka kasaantuu siihen yhteen päivään.

Terveysasioita tulee esille paikallisissa uutisissa usein. Kotirouvien keskuudessa riehuu HIV-epidemia. Joidenkin arvioiden mukaan myös kolmasosa Jakartan prostituoiduista on HIV-positiivisia. Uutispimentoon on jäänyt, mikä on se linkki näiden kahden naisryhmän välillä . Noin 50 000 indonesialaista saa HIV-tartunnan vuosittain ja noin 40 000 kuolee AIDSiin liittyviin sairauksiin. Siitä johtuen ja muutenkin tuberkuloosia on liikkeellä. Hyttyset levittävät dengue-kuumetta, joka on etenkin lapsille vaarallinen. Diabetes lisääntyy. Lihavuusepidemia tunnetaan täälläkin.

Ehkä yllättävin Indonesian asukkaita koskeva terveystieto oli, että koulunsa aloittavista lapsista kolmasosalla on pituuskasvu jäänyt vajavaiseksi aliravitsemuksen vuoksi. Suurin pienten lasten kuolleisuuden aiheuttaja on likaisen juomaveden aiheuttama ripuli.

Siitäpä tuli mieleeni elämäämme kovasti ilahduttanut perhetapahtuma, autonkuljettajallemme syntyi vauva. Koska pienokaisen maailmaanpullahtaminen tapahtui suunnitellun sektion avulla, saimme kunnian avustaa rahallisesti sairaalalaskun kanssa, joka ei kuulostanut meille isolta mutta oli autonkuljettajan kolmen kuukausipalkan suuruinen. Vauva kävi jo tervehtimässä sponsoriaan, puklasi sohvatyynylle ja sulatti sydämemme. Tietysti olen jo nyt huolissani, että alkaako paino nousta taulukoiden mukaan.

Täällä asuvalle länsimaiselle korkeaan hygieniatasoon tottuneelle terveysolot asettavat monia rajoituksia.  Vielä muistia virkistääkseni luin Indonesiaan matkustavan terveysohjeet, jossa on tiedot epidemioista, rokotuksista ja riskeistä. Niissä ei puhuta ilmansaasteiden aiheuttamista terveysongelmista, jotka rasittavat miljoonien ihmisten elämää.

Ilmansaasteiden vuoksi vältän ulkoilua. Yhden kerran erehdyin, ilma ei tuoksunut miltään eikä harmaata savusumua leijaillut näkyvästi. Lähdin siis kävelemään ilman hengityssuojaa paikalliselle ruokatorille, raahasin ostokset kotiin, ja tein täydennysostokset toisessa lähikaupassa, taas liikuin reippaasti kävellen. Jo illalla tuntui kuin hengitystieni olisi raavittu hiekkapaperilla rikki ja oli tosi raskasta hengittää. Toipuminen kesti viikkoja, vasta matka toiselle puolelle Jaavaa puhtaampaan ilmanalaan paransi lopullisesti taudista.

Pitkän jahkailun jälkeen olemme vihdoin tutustuneet paikallisiin sairaaloihin. Siloam Hospital Lippo Karawaci, johon itse tutustuin, osoittautui palvelutasoltaan aivan loistavaksi. Kaikki asiat hoidettiin tehokkaasti samalla käynnillä, lääkärit odottivat potilasta eikä potilas lääkäriä. Ainut asia josta olisi voinut huomauttaa, oli siisteystaso. Täällä ei oikein vielä ole ihmisillä silmää lialle, lattiat puhdistetaan keskeltä, seinät ja seinänvieret, ovet ja kaiteet jäävät nuhruisiksi.

Vaikka Suomen puhdas ilma ja rauhalliset järvimaisemat siintävätkin haaveissamme, emme ole ainakaan vielä tulossa kesälomalla Suomeen.  Lähimatkailun etuja ovat lyhyemmät lennot, edullisuus ja olematon aikaero. Täytyy kuitenkin olla tarkkana minne lähtee, varata mukaan hyttyssuojat ja suojaavat vaatteet, varoa heikkotasoista majoitusta ja huonoa ruokaa, välttää kaahaavia taksikuskeja ja toivoa hyvää tuuria ja raikkaita saasteettomia tuulia.