Illallinen kahdelle


Joululomalla koettu Penangin katukeittiön ankka-ateria innosti kokeilemaan, voisiko kotioloissa tehdä rapeakuorista ja suussa sulavaa Pekingin ankkaa. Kokeiluja edisti myös vahingossa ostettu kokonainen ankka, josta rintafileiden erottelu ei olisi onnistunut kirjoittajan ankka-anatomian osaamisella.

Ankan kanssa askartelu olisi vaatinut pari vuorokautta aikaa, epäinhimillistä kärsivällisyyttä, paremman uunin, tuulettimen ja jonkinlaisen ripustimen ja mielellään myös kiinalaisen kokin. Teimme parhaamme, mutta se ei riittänyt kovin pitkälle. Ankasta ei tullut rapeapintaista, liha ei ollut maukasta ja suussa sulavaa. Muutaman palan syötyämme pakkasimme sen muovipussiin ja nyt se odottaa pakastimessa pääsyä keittoliemen raaka-aineeksi.

Vuoden viimeisen sunnuntain epäonninen ateria johti kuitenkin elämykselliseen illalliseen Jakartan Shanghai Blue 1920 -ravintolassa. Toiveemme täydellisestä ankka-ateriasta ei vielä toteutunut, se olisi pitänyt tilata kaksi vuorokautta ennen ruokailua,  mutta ikimuistoinen ilta meille kehkeytyi.

Olimme varanneet pöydän kiinalaiseen ravintolaan uuden vuoden aaton illaksi. Jakartan keskustan pääkatu oli suljettu yksityisautoilta, mutta silti kävely suurkaupungin vilinässä kilometrin päähän hotellista oli uskalias teko. Sateessa ruokakojujen reunustamalla kadulla liikkuminen edellytti puikkelehtimista milloin autojen seassa, milloin katukeittiön tiskin takana. Pääsimme perille, Shanghai Blue 1920:n ovella meitä odotettiin.

Ravintolan kaikki pöydät oli kauniisti katettu, elävät krysanteemit aseteltu näyttävästi maljakoihin, kynttilät paloivat, taustalla soi jazzahtava musiikki. Sisustus vei jonnekin 1900-luvun alkupuolen Shanghaihin. Tunnelman lohtivat vahvat värit ja paljon kertova taide seinillä sekä osin antiikkinen esineistö ravintolan alkuajoilta Jakartan satamasta. Olimme ainoat asiakkaat, vaikka vuosi oli pian vaihtumassa ja lähellä parhaat paikat katsoa ilotulituksia ja osallistua juhlintaan. Henkilökunta satsasi meihin täysillä, he olivat vain meitä varten, ja sen tunsi lämpimän ystävällisenä ja luontevana palveluna.

Tilasimme alkuruoaksi dumplingeja, nuudeleita ja sieniä, kalatäytteisen kevätrullan, pääruoaksi yhdenlaista ankkaa ja tiikerirapuja. Kaikki kauniisti laitettua, huolellisesti maustettua, kaikki kohdallaan yksityiskohtia myöten. Tofuvanukas makeassa inkivääriliemessä oli kuuminta hottia mitä jälkiruoaksi voi kuvitella, pöydän toisella puolella nautittiin vastapainoksi jäätelöä.

Ruoka oli hyvää, mutta parasta oli tunnelma. Puuttui vain 17-henkinen orkesteri soittamassa kevyttä jazzia, mutta sekin oli helppo kuvitella seuraksemme. Odotan hetkeä,  jolloin pääsemme taas tilaamaan pöydän Shanghai Blue 1920:sta, toivottavasti vähän suuremmalle seurueelle. Silloin osaamme tilata myös ankka-aterian riittävän ajoissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perinteinen joulupostaus

Vaarallinen suhde

Kenen joukoissa seisot?