Vankeina paratiisissa

Indonesia on maailman suurin islaminuskoinen maa, joka on samalla demokratia. Täällä vaalit käytiin samalla viikolla kuin Suomessa, jossa hoidetaan yhdet vaalit kerrallaan, äänestyspaikat ovat auki koko päivän ennakkoäänestyksen lisäksi ja laskettavaksi jää alle kolme miljoonaa ääntä. Indonesiassa hoidetaan kahdeksat vaalit samalla kertaa, äänestyspaikat ovat auki yhteen asti päivällä ja äänioikeutettuja on lähes kaksisataa miljoonaa. Suomen valtiollisia vaaleja järjestäneenä tunnen itseni täydeksi harrastelijaksi näiden rinnalla. Päällisin puolin kaikki sujui hyvin, Indonesiaan satoi onnitteluja muilta valtioilta onnistuneiden vaalien johdosta. Vaalihuoneistoja oli joka kulmauksessa, vaalitoimitsijoita oli joidenkin tietojen mukaan kuusi miljoonaa. Äänestäminen tapahtui tekemällä kynnellä reikä äänestyslomakkeeseen oman ehdokkaan kohdalle. Jotta kukaan ei pääsisi käyttämään äänioikeuttaan toista kertaa samoissa vaaleissa, äänestäneet merkittiin kastamalla vaalisormi musteeseen. M...

Pääsimme tutustumaan Jakartan antiikkikauppojen valikoimaan, kun matkasimme eduskuntavaalien ennakkoäänestykseen täältä kaupungin laita-alueelta koko tila-autollisen voimin. Olimme jo etukäteen suunnitelleet retkipäivän ohjelman ystäväperheen kanssa. Koska samana päivänä täällä vietettiin Mohammedin taivaaseen astumisen päivää, ansiotyötä tekevät olivat vapaalla. Äänestys hoidettiin ensin, sitten suunnattiin Jalan Surabayan kirpputorille. Antiikkikauppiaiden kojut sijaitsevat samean ja roskaisen kanavan molemmin puolin. Lähdimme innostuneesti etsimään ostettavaa taskussa monen miljoonan setelitukku. Lamppuja, ruukkuja, perinteisiä sätkynukkeja, tekstiilejä, koriste-esineitä, tarjolla oli sekava valikoima tavaraa sekavasti järjesteltynä. Muita ostohaluisia ei ollut liikkeellä, joten myyjät olivat myös innokkaasti tekemässä kauppaa. Pyyntihinnoista saattoi tinkiä ja sopimukseen pääsi helposti. Ilmeisesti maksoimme liikaa, mutta eipähän jäänyt myyjille paha mieli. On olemassa aina...

Hassujen yhteensattumien kautta täällä kaukomailla ollessani oman suvun historia on tullut lähemmäs. Tätä ennen olen ihmetellyt sukututkijoita, jotka viettävät aikaa kirkonkirjoja lukien, minulle suku on satasivuinen sielunsilmillä selattava naamakirja, joka herää eloon hautajaisissa. Mitä tutkimista siinä on?  Mutta kun sukulaiset eivät ole arjessa mukana, niin ehtii ajatella niitä kaukaisempiakin sukulaisia. En edelleenkään ole kiinnostunut sukupuun rakentamisesta, mutta suvun mysteerit eivät jätä minua rauhaan. Yksi mysteeri nousi esille, kun vaadin veljeäni tarkistamaan, onko meillä biologista sukuyhteyttä erääseen julkisuudessakin esillä olleeseen henkilöön, joka etsii Suomessa sotavankina ollutta karjalaista isoisäänsä. Veljeltä tulee vastaus, että rajasin haun lähisukulaisiin, kuka tämä on? Katselemme täysin tuntematonta nimeä, jolla on paljon samoja dna-ketjuja toisen lähisukulaisen kanssa. Paljastuu, että sodan aikaan 18-vuotias äiti synnytti ennenaikaisesti la...