6. päivä, Dohasta Helsinkiin osa 2.

Survival racessa oli monenlaista osanottajaa. Me, jotka kieltäydyimme bussimatkasta, ja lähdimme hotellikuljetuksella Blingbimsarin lentokentälle, josta meillä oli lennot varattuna Jakartaan. Ne, jotka kieltäytyivät bussimatkasta ja kilpailuttivat kuljetuspalvelun pikkuautolla Balilta Jakartaan. Ne, jotka jäivät hotellille odottamaan ja saivat lennon suoraan Balilta Dohaan. Ne, jotka lähtivät bussilla ja todettuaan sen mahdottoman epämukavaksi tilasivat netistä lentoliput  Blingbimsarista Jakartaan ja hyppäsivät bussista jo alkumatkasta pois. Ne, jotka ottivat vastaan heille tarjotun bussikyydin ja tulivat sillä Jakartaan.

Olimme kaikki nyt samassa koneessa matkalla Dohasta Helsinkiin.

Apollomatkojen ja Qatar Airwaysin tarjoama bussikyyti oli ollut huonoin vaihtoehto. Lennon jo ollessa lähempänä Helsinkiä kuin Dohaa, pahiten loukkaantuneen naisen tytär pysähtyy lentokoneen käytävällä kohdallamme ja kysyy: "Teitäkö saan kiittää, että pääsimme lääkäriin Dohassa".  Vastaan myöntävästi ja pyydän vaihtarina hänen yhteystietonsa, kaiken varalta.

Nuori nainen oli tyytyväinen, ettei hän ollut ottanut poikaansa mukaan lomalle. Hän itse on loukkaantunut, hän oli iskenyt päänsä johonkin ja selkään oli sattunut. He olivat istuneet äitinsä kanssa bussin etuosassa, hän oli nukkunut, ja herännyt kovaan pamaukseen ja luullut kuolevansa. Elämä oli kulkenut filminauhana silmien edessä ja kaikki läheiset olivat näkyneet  siinä.

Tapahtumat bussin tieltä suistumisen jälkeen olivat olleet sekavia. Paikallisia oli kerääntynyt paikalle, olivat ottaneet kuvia ja tavaroita oli kerätty maasta, silmälaseja ja laukkuja. Jostain oli tullut joku toinen auto, oli ollut kiire, klinikka oli ollut kauhea,  he olivat pelänneet koko loppumatkan.

Lentokentällä olisi pitänyt päästä lääkäriin, toinen työntekijä olisi vienyt, mutta toinen esti. Nyt tilanne oli helpottunut, tutkimus Dohassa oli ollut perusteellinen, mitään vielä pahempaa ei ollut löytynyt, eikä selkäänkään koske yhtä paljon kuin bussissa istuessa onnettomuuden jälkeen. Suomessa pitää vielä mennä tarkistuttamaan jotain.

Kertaamme, kuinka rankkaa oli odottaa, että Apollomatkat herää vastaamaan puhelimeen klo 15 iltapäivällä paikallista aikaa Suomen konttorin auetessa yhdeksältä. Emme saaneet päivystysnumeroa, jolla saisimme suoran yhteyden heihin mihin aikaan tahansa. Itse saimme numeron, jossa oli Indonesian suunta, täytynee kokeilla joku päivä kuka siellä vastaa.

Samoin kuin me, he olivat ehdottaneet, että lähtevät Jakartaan ominpäin, Apollolmatkoilta oli tullut sama automaattiselta kuulostava vastaus.

Entä jos olisimme tienneet toisistamme, olisimme suuremmalla tietomäärällä yhdessä ratkoneet tilannetta? Naiselle tilanne oli vaikea sen vuoksi, että hän on nyt palkattomalla vapaalla, luottokortin limiitti on rajallinen ja oli pakko päästä töihin maanantaiksi, että saa taas palkkaa. Apollomatkojen tarjoama kuljetus Jakartaan tuntui ainoalta vaihtoehdolta siinä tilanteessa, kun siitä ei tarvinnut maksaa ylimääräistä.

Mietimme myös, oliko kuljetus täysin Qatar Airwaysin järjestämä, kun sitä kerran oli reppumatkailijoillekin tarjottu. Turvavöitä bussissa ei ollut. Mitä kaksi kuljettajaa auttaa, jos he ovat valvoneet pitkään ennen lähtöä eikä toinen nuku toisen ajaessa? Matkaa ei oltu tehty kuin viitisen tuntia ennen kuljettajan nukahtamista.

En tiedä, kerrottiinko muille siitä vaihtoehdosta, että Blinbimsarista on lentoja Jakartaan, mutta ilmeisesti ei. Apollomatkat kuitenkin tiesi sen matkareitin, olimme siitä heille kertoneet. Pelkäsivätkö, että heiltä aletaan vaatia lentojen järjestämistä Jakartaan, mikä olisi maksanut enemmän kuin surkeatasoinen bussikuljetus? Olin nähnyt busseja tulossa Jaavalta Balille, ne olivat aivan asiallisen näköisiä, toisin kuin kännykkäkuvassa näkemäni tienpenkassa makaava romu.

Oliko tässäkin kyse Indonesiaa jäytävästä korruptiosta, lentoyhtiö maksoi asiallisen kuljetuksen hinnan, mutta joku veti välistä ja palvelu tarjottiin halvimman mukaan. Miksi Apollomatkoissa ei tiedetty bussikuljetuksen vaaroista, vaikka kolme pariskuntaa kieltäytyi seikkailusta jo heti ja ryhmä nuoria miehiä pian matkalle lähdettyä?