5. Päivä Jakartasta Dohaan, osa 3.

Matka jatkuu, ruotsalaiselle vierustoverilleni käydään kertomassa, että Sri Lankan kohdalla on cyklooneja, joten lentoaika pitenee. Keskustelemme hänen työstään ja bisneksestä eri maissa. Hän piti Indonesiassa työskentelyä miellyttävänä ja ihmisiä luotettavina.

Matkustamon esimies tulee luoksemme. Hän kiittää, että ilmoitimme koneessa olevista loukkaantuneista, ja myöntää, ettei tiennyt, että heidän yhtiöllään on ollut osuus bussimatkan järjestelyissä. Hän kertoo, että loukkaantunut rouva pääsee lääkäriin Dohassa. Kiitokseksi meille tarjotaan hedelmiä ja suklaata, minäkin pystyn syömään niitä.

Kun kerrankin meitä kuunnellaan ja pidetään täysjärkisinä, kertaan vielä, miksi hoidon saaminen on loukkaantuneille tärkeää. Ensin he ovat kokeneet tulivuorenpurkauksen jo itsestään aiheuttaman stressin, sitten ovat jääneet paluulennolta ja olleet monta päivää epätietoisuudessa, matkan aikana on tapahtunut kaksi onnettomuutta, joista toinen on ollut lähellä kuolemaa -kokemus, sen jälkeen he ovat pelänneet kuljettajan vaarallisen ajotyylin vuoksi, jotkut ovat loukkaantuneet, eivätkä tiedä kuinka pahasti ja lentomatka on jo itsessään rasitus elimistölle. Keskustelemme vielä hetken, ja toteamme tilanteen olevan kunnossa nyt.

Perillä Dohassa lääkintähenkilökunta odottaa koneen portaiden alla, ja kun lähdemme bussilla, näen ambulanssin ajavan koneeltamme kohti lentokenttärakennusta.

Tiedän, että ruotsalaisperhe lähtee eri koneella Dohasta, en enää näe heitä.

Dohan kentällä nettiyhteys toimii, laitan Facebookkiin viestin, että kohta lähdetään kohti Helsinkiä.

Portille mennessä näen pariskunnan, joka oli Jakartassa istunut samassa nurkkauksessa ruotsalaisten kanssa. Kysyn olivatko he bussissa, ja kun vastaus on kyllä, jatkan kysymällä, onko heille tarjottu mitään hoitoa. Ei heille, mutta sille yhdelle naiselle tarjottiin lääkärinkäyntiä, menevät sinne tyttären kanssa. Olivat ihmetelleet, kuka on sanonut henkilökunnalle.

Vaasalaispariskunnan mies arvioi, että he ovat olleet shokissa. Sanon, meidän olisi pitänyt olla myös samassa bussissa, ja että aion kirjoittaa tästä, olen tehnyt koko ajan muistiinpanoja. Hän toteaa, että olisi ehkä hyvä, jos tämä menisi julkisuuteen. Pyydän heidän yhteystietojaan, he eivät kuitenkaan halua niitä antaa, mutta sanovat, että loukkaantuneen rouvan tytär on hyvin vihainen tapahtuneesta, minun pitäisi puhua hänen kanssaan. Hän katsoo ympärilleen, ja toteaa, ettei heitä kyllä vielä näy.

Pariskunta kertoo, kuinka heidät oli viety onnettomuuden jälkeen jollekin klinikalle, joka ei voinut olla oikea klinikka, siellä oli joitain tyttöjä, vessa kuhisi kärpäsiä. Mies arvelee, ettei heidän olisi pitänyt jatkaa matkaa niin pian heti onnettomuuden jälkeen, mutta he ovat vaan olleet niin järkyttyneitä. Paikalle oli tullut paikallisia ihmisiä, he olivat kuvanneet kaatunutta bussia, tavaroita oli kerätty maastosta. Bussissa oli ollut myös vaara, että se syttyy palamaan, kuljettaja oli rikkonut ikkunan.

Vaasalaismies näyttää kännykästään kuvaa tienpenkassa makaavasta bussista, kun lähtöportilla olevaan odotustilaan saapuu ruskettunut varhaisseniori-ikäinen pariskunta, rouva tervehtii lämpimästi vaasalaisrouvaa. "Että me sittenkin päästään samalla lennolla Helsinkiin!".

Käy ilmi, että lennon peruuntumisen jälkeen molemmat pariskunnat olivat asuneet samassa hotellissa. Kun vaasalaiset lähtivät bussilla Jakartaan, nämä nyt paikalle ilmaantuneet olivat ottaneet vastaan toisen Apollomatkojen tarjoaman vaihtoehdon, eli odottamaan jäämisen, jolloin paluulento olisi aikaisintaan lauantaina. Kuitenkin perjantaina heille oli soitettu aamulla ja heidät oli kuljetettu Qatar Airwaysin lennolle Denpasarista Dohaan.

Pariskunnat alkavat vaihtaa kokemuksiaan, kännykkä, jossa on kuva kaatuneesta bussista kiertää kädestä käteen. Vähän ennen koneen lähtöä lääkäriin ambulanssilla viety rouva ja hänen tyttärensä saapuvat portille, he näyttävät jotenkin paremmilta.

Vielä viimeisenä ennen koneeseen menoa kuulutetaan, että Eetu Oskari -nimisen henkilön tulee ottaa yhteys lähtöportin virkailijoihin. Nauramme Malediiveilta matkustaneen mallikaunottaren ja hänen poikaystävänsä kanssa, että että kuulostaa neljävuotiaan nimeltä, kyse ei voi olla kovin vanhasta ihmisestä. Oululaismiesten ryhmästä osa raivaa tietään virkailijoiden luo, yksi osoittaa nauraen minulle kaveriaan. Ai, siis hän on Eetu Oskari.

Säikähdän, ettei kai lentoa ole ylibuukattu, ja Qatar Airways yrittää jättää hänet koneesta. Asetun henkiseen taisteluvalmiuteen. Ajatus, että poikieni ikäisten nuorten vanhemmat joutuisivat vielä odottamaan jälkeläistensä kotiintuloa kaiken tapahtuneen jälkeen...se ei vaan käy. Tällä kertaa huoleni oli turha. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan asia onkin business as usual, joku perhe haluaisi istua vierekkäin ja Eetu Oskarilta pyydetään paikan vaihtoa.

Kun olen päässyt paikalleni, viereisille paikoille istuutuu vaasalaisia tervehtinyt pariskunta, joka oli tullut suoralla lennolla Denpasarista Dohaan.