Kolmas päivä jumissa, osa 1.



Aamulla kolmantena jumipäivänä heräsimme hyvin nukkuneina, illan päänsärky oli poissa. Ensimmäisenä aloimme pohtia vaihtoehtoisia poistumisreittejä, ikään kuin vakuutuksena siltä varalta, ettei lentokenttä aukea ja emme saa paluulippuja. Ensimmäisenä yritimme saada junalipun Surapajaan Jaavan kaakkoiskulmalta, josta jatkaisimme Jakartaan odottamaan lentoa. Löysimme lauantaille pari ekonomy-luokan paikkaa, joiden maksaminen ei vain onnistunut. Sitten mies huomasi, että lähellä Balilta tulevien autolauttojen satamaa on Blingbimsarin lentokenttä, josta lähtee lentoja Jakartaan. Perjantai-illaan lentoon oli paikkoja, varasimme ja maksoimme lentoliput. Sitten havaitsimme, että viisi minuuttia ennen lennon saapumista lähtisi Qatar Airwaysin lento Dohaan.

Aamiaisella varsinainen yllätys oli suomalaisten joulutorttujen näköiset leivonnaiset. Koskaan aikaisemmin en ole onnistunut näkemään tähtitorttuja ulkomailla. Kävin kysymässä tarjoilijalta, kuinka yleisiä tällaiset leivonnaiset ovat täällä. Ensimmäistä kertaa näin oikein vapautunutta iloa, kun hän esitteli mansikkahillolla tehtyä tanskalaisia leivonnaisia. Muutenkin henkilökunta tuntui aidosti iloiselta, vaikka asiakkaita oli enää vain muutama.

Uutena ryhmänä aamiaisella Indonesian viranomaisten suosimassa hotellissamme oli psykososiaalisen tuen tiimi. Evakuointien sujuminen tulivuoren riskialueilla on ollut vaihtelevaa, ensi paniikissa syyskuussa ihmisiä lähti pakoon kodeistaan enemmän kuin oli tarpeen, nyt kaikki eivät noudata viranomaisten poistumiskäskyä.

Vaaratilanteen jatkuminen on turruttanut ihmisten selviytymisvaistot. Osa asukkaista ei edelleenkään usko vuoren vaaralliseen purkautumiseen. Vaikka seismistä aktiivisuutta on ollut jo syyskuusta asti, varsinainen purkautuminen alkoi tiistaina 22. päivä marraskuuta. Sen jälkeen tuhkapilveä on noussut kraaterista  enenevissä määrin, lauantai-iltapäivän tuhkapatsas sitten johti lentokentän sulkemiseen maanantai-aamuna.

Lentokentän sulkeutuminen on tietysti asia, jota me pohdimme enemmän, mutta tämän saaren elinolosuhteet heikentyvät kaikille asukkaille, matkailun hiipuminen tekee satoja tuhansia ihmisiä työttömiksi. Satatuhatta asukasta vuoren rinteiden kylistä on jo nyt määrätty evakuoituviksi, olosuhteet evakuointikeskuksissa ovat alkeelliset.

Vaikka paikalliset ihmiset ovat tyyniä, täkäläiseen käytökseen ei kuulu äänen korottaminen, silti katseissa ja eleissä näkyy syvä huolestuneisuus. Kadunvarsilla  toimettomia myyjiä ja taksinkuljettajia, ravintolat tyhjillään. Musiikkiravintoiloissa soittajia enemmän kuin syöjiä. Henkinen rasitus epätietoisuudesta, pelon toteutuminen ja huoli tulevaisuudesta käyvät ihmisten voimille.

Saaren kokoon nähden Agung-tulivuori on massiivinen mötikkä. Se on Balin itäisin korkea vuori, joten kirkkaalla ilmalla se näkyy koko länsirannikolle. Hotellimme sijaitsee Sanurissa, jos kävelemme muutama sata metriä rannalle, vuori on edessämme. Paikallisille se on mörkö, joka räjähtää, joko hiljaa pihisten tai lujaa pamahtaen tai jollakin muulla tavalla.

Hyvinvoivien turistien hyvinvoinnista ei ole paikallisten viranomaisten ykkösprioriteetti. Päinvastoin, mitä kauemmin yksikin turisti viipyy saarella, sitä kauemmin rahat riittävät. Indonesian turismiministeriö oli jo tarjoamassa ilmaisia hotelliöitä  ja viisumin pidennyksiä saarelle jumiin jääneille.

Mekin olemme saaneet jo lähes kadehtivia kommentteja, että varmaan mukava olla jumissa Balilla. Mutta ei, tässä ei ole mitään mukavaa, tai sentään, vältymme pitempään Suomen pimeydeltä ja räntäsateelta.
Hankalinta tilanteessa on, että tämä ei ole valinta. Menetimme ensimmäisten joukossa paluulentomme, eikä uutta paikkaa ole varattu tuleviin koneisiin, kun lentojen toteutumisesta ei ole varmuutta. Ensi viikolla olemme jo tilanteessa, ettei uusia turisteja tule saarelle, elleivät ihmiset todella harhaudu tulivuorituristeiksi. Se merkitsee peruttuja lentoja tänne, jolloin paluupaikkojakaan ei tule. Niille paluulennoille, jotka pääsevät lähtemään, ensi sijaisesti paikan saavat ihmiset, jotka ovat paikan varanneet juuri tälle lennolle. Pitää siis löytyä ylimääräisiä tyhjiä paikkoja, ja niistä käydään varmasti tiukka kisa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7. päivä, paluu arkeen

Perinteinen joulupostaus

Joulukuun kuudennen jälkimietteitä